keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pimeään piristystä



Otin tapani mukaan varaslähdön jouluun, laitoin olkkariin ja keittiöön joulumodin päälle. Eli, suomeksi sanottuna: Jouluvalot, verhot ja matot pääsi esille. Samalla siirsin meidän olkkarissa vaikuttaneen tikashyllyn keittiön puolelle ja käänsin meidän ruokapöydä toisin päin. Yllättäen tämä järjestely sai hyväksynnän myös Mikolta, oujee!  Olkkarista tulee joskus toiste kuvia, nyt saatte tyytyä napittamaan samoja nurkkia meidän kitsenistä.

Selitelläkseni vielä tätä aikaista jouluun siirtymistä: Jos ette tienneet, joulu on vain kerran vuodessa, joten kyllä siitä saa kauemminkin nauttia kuin sen parin päivän ajan! NI! Ja mielummin teen juuri näin päin, että etukäteen fiilistelen asiaa. Loppiaisena sitten riisutaan koti taas normi tyyliinsä (Paitsi, silloin ei vielä valoista luovuta). Tosin, musta tuntuu, että meidän keittiössä on läpi vuoden eräänlainen jouluhenkisyys, punaisten kodinkoneiden myötä :D

























Ja pakko vielä vähän leuhkia: Mä sain pestyä keittiön ikkunan. Ja tämä ihmehän tapahtui siis ensimmäistä kertaa täällä asumisen aikana. Muiden huoneiden ikkunoihin ei sitten oo vielä koskettukaan. Katotaan kuinka moneen motivaatio ennen joulua riittää. Ero on oikeesti kyllä aika huikaseva. Meidän eteisestä näkee näppärästi suoraan sekä makkariin, että keittiöön ja on TODELLA iso kontrasti ton pestyn ja pesemättömän ikkunan välillä.

























Noi valot ja kynttilät tekee vaan niin helkutin hyvä fiiliksen. Muistan joskus kersana sanoneeni iskälle, kun oli vähän mäntisti kuviot kotona, että (koriste)valot tuo mulle niin hyvän mielen. Sitten seuraavana päivänä haettiin mulle turkoosi laavalamppu <3 Iskä ymmärsi <3


Oon nykyisin niin rakastunut tohon Iittalan Kastehelmi-sarjaan. Onneksi Valintatalossa on nyt niiden keräilypassit! :D Ja näitä on niin ihana kuvata pimeessä. Tulee mun mielestä tosi kauniita kuvia, varsinkin kun ovat tossa meidän lasisen sohvapöydän päällä.











Yksi piriste on leipominen. Sutasin tossa nopeasti yhden lempparipiirakkani, nimittäin ananas-rahkapiirakan. Ohjeen oon löytänyt joskus netistä, en enää kyllä kirveelläkään muista, että miltä sivustolta, mutta ajattelin pistää hyvän kiertoon ja jakaa sen teidän kanssa. Jos tunnistat omaksi ohjeeksesi, niin voit viedä pisteet kotiin. Tosi herkkua on!








Ananas-rahkapiirakka

Pohja:
  • 100 g voita 
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 1 ½ dl vehnäjauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kermaa
Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna, voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan, lopuksi kerma. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
  • 1  prk rahkaa (Itse laitan aina vaniljarahkaa)
  • ½ dl kermaa
  • ½ dl ananaspurkin lientä
  • 2 rkl perunajauhoja
  • ½ dl sokeria
  • ½ sitruunan mehu
  • Ananaspaloja (Itse pistän yhden purkin pieniä ananaspaloja)
Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita ananakset taikinan päälle ja kaada rahkaseos vuokaan. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. (Meidän uunissa tuo aika on ainakin ylimitoitettu, mä pidin vähän reilu 20 minuuttia uunissa, niin oli jo kypsää)


Ja tietenkin itselle mieluisalla tavalla pukeutumalla saa mieltään virkeämmäksi. (Ai miten niin käyty Mustissa & Mirrissä? Tuntuu siltä, että näissä kuvissa on todella usein tahatonta tuotesijoittelua...)

























Tulipahan taas pitkä postaus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka. Iso kiitos siis, jos pääsit maaliin asti!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Elämän taustamusiikki


Jenni Vartiainen- Eikö kukaan voi meitä pelastaa? Mun on suoraan sanottava, että mä rakastan tätä kappaletta ihan kamlasti. Tässä on ihan mieletön toi välisoitto, biisin loppu puolella. Jos elämässä olis taustamusiikki, niin kuin leffoissa, tää olis mun taustamusa. En tiedä niinkään tosta aiheesta, kuinka läheltä se liippaa omaa elämää, mutta toi melodia....Ihana. 


Toinen vaihtoehto oman elämän taustamusiikiksi olis tää Anitta Mattila- Hullu nuori sydän. Tässäkin tää melodia tempasee mut messiinsä totaalisesti. Lisäksi noi sanatkin on jo enemmän mulle sopivat. 


Tietenkään tätä Monica Aspelundin Lapponia kappaletta ei sovi unohtaa. Tämän linkkasinkin jo joku aika takaperin, mutta hei, tässä vaan on sitä jotain!!


 Dj Mangoo-Eurodancer on seurannut mua ylä-asteelta asti, enkä vieläkään ole kyllästynyt tähän. Tää pääsi täysiin oikeuksiinsa, silloin kun sain ajokortin. Voin kertoo, että Laguna-paran korvat (lue; kajarit) joutu koetukselle. 

Joo, nyt pakko pistää stoppi. Tässähän käy pian aika hassusti, noita upeita biisejä putkahtaa sitä mukaan mieleen lisää, kun lisää videoo. Nää neljä kuitenkin on mulla tällä hetkellä jotenkin...mmh, pinnalla? Vai miten sen sanois. Ja oikeestaan, on nää ollut jo semi kauan. Mulla vaihtelee noi lempparibiisit aika tiuhaan, mutta  nää neljä on yhdet niistä, jotka mä varmasti muistan keinutuolissa sitten vanhuksena. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pyörivä onni





Tällä hetkellä olen onnellinen:

  • Kliseisesti aloitan tosta miekkosesta. Se vaan on kuitenkin totuus, että oon löytänyt tosi hienon ihmisen vierelleni. Ollaan kovin samanlaiset mieltymyksissämme, eikä se (taivaan kiitos) ole mikään ällönimelälässynlää-ihminen, vaan oikeesti tommonen käytännöllinen, kunnon mies. Vaikka se aika mulgerssonikin osaa olla ( ja itsehän en siis todellakaan ole koskaan semmoinen;)), niin en mä sitä vaihtamaan menis missään tapauksessa!
  • Piskeistä. Upeaa, että ollaan saatu tollaiset meidän oloiset koirat. Mikin ja Maken luonteista löydän itseäni (ja Mikkoa) pelottavan paljon, että ei se todellakaan ole huuhaata, että lemmikit ja omistajat muistuttaa toisiaan. Ihan yhtä sekopäisiä, pienestä suunnattomasti innostuvia, kovaäänisiä, herkkiä ottamaan itseensä, mutta ei sitten kuitenkaan mökötetä maailman tappiin asti, jollakin tavalla huumorintajuisia, syömistä ja nukkumista rakastavia, mutta vauhtia riittää tarvittaessa vaikka kuinka ja paljon. 
  • Gerbiileistä, ne vie mut suoraan lapsuuden kotiin ja aina, kun kuulee niiden mekastuksen terraariosta, tulee tuvallinen olo, varsinkin yöllä.
  • Hyvästä työharjottelupaikasta. Vaikkei ollutkaan sitä, mitä alunperin tavoittelin, on ollut tosi kiva porukka.
  • Kahdesta isoveikastani jotka on kouluttaneet (ja ehkä vähän Mikkokin siinä ohessa) mut pitämään puoleni persläpiä kohdatessa. 
  • Sukulaisista kokonaisuudessaan. Mitä hyvää oonkaan tehny edellisessä elämässäni, kun oon saanu parhaimman tukiverkoston ympärilleni, mitä voi ylipäätään saada.
  • Ystävät, joista läheisimmät on kulkeneet elämän mukana ihan lapsesta saakka. Osa jopa tarhasta, osa peruskoulusta. En varmana päästä teistä irti, että varokaa vaan!!
  • Turvallisesta kodista, jonne pääsee pahaa maailmaa pakoon.
  • Mukaansa tempaavasta tanssilava-harrastuksesta, lähinnä siis A-Mattiloiden keikoilla kiertämisestä. Lisä plussaa siitä, että on harrastus/ musiikkimaku jota ei ihan jokainen lähipiiristä harrasta.
  • Suomipopin Aamulypsystä. Jaajo, Anni, Perälä ja Vuorinen, te päiväni pelastajat. Kun radiosta kuulee edes hetken näiden kavereiden juttuja, saa heti mukavan aamuhymyn joka ulottuu korviin saakka, ja usein se hymy kulkee loppu päivän mukana. Itken verta kun sitten aikanaan lopetatte (taas).
  • Siitä, että mulla on jo yks ammatti, vaikka kriiseilenkin alan vaihdoksen kanssa tällä hetkellä. En jää kuitenkaan tyhjän päälle.
  • Joulu on jo NIIIN lähellä. On se! 
  • Uudet jouluvalot + uudet kynttilyhdyt lämmittää mieltä enemmän kuin arvaiskaan.
  • Kaapissa on valmiina ruoka, ei tarvitte alkaa valmistaan sitä, vaan voi senkin ajan käyttää bloggaamiseen.
  • Mielikuvituksestani ja hörhöydestäni (Päätelkää miten haluatte, mutta huumehörhöksi en tunnustaudu)
  • En polta tupakkaa enkä luttaa liikaa alkoholin kanssa (saati sitten niiden huumeiden). Totaalinen absolutisti en ole, mutta en löydä sitä sekoilua kohtaan mitään lämmintä tunnetta. Syntymähumalalla pärjää hyvin.
  • En ole mielestäni liian aikuinen, tavoitteena pysyä ikuisesti lapsenmielisenä, jos tiedätte mitä mää meinaan.
  • Siitä, etten ole ikinä yksin. Iskä ja äite on koko ajan mun kanssani, minne menenkin (Varoitus, mustaa huumoria: ja siitä ettei niitä voi menettää enään uudestaan.). 
  • Oon terve, pystyn huolehtimaan itsestäni.
  • Paino ei ole häistä noussut kuin 2 kg, mikä on ihan ok, kun viime hetket ennen häitä vedin tosi tiukalle kaiken. En ikimaailmassa pystyis loppuelämää pitämään semmoista tyyliä päällä.
  • Suklaata löytyy kotoa, useammassa eri muodossa jopa. 
  • Olen oppinut, että kaikkeen, mitä toiset ehdottaa, ei tarvitte suostua. Ihan tosissaan, mulla on aina ollut tarve miellyttää muita, mutta pikku hiljaa oon saanut hankittua tervettä itsekkyyttä.
  • Kaikesta semmoisesta, mikä tulee mieleen, tän postauksen julkaisun jälkeen ja kiroan, että hitto kun en sitä ja sitä kirjoittanut...
  • Nykyisin saan nukuttua paremmin kuin vuosiin!
  • Ja hei, löysin jotain mitä olen etsinyt jo pitkään: Neliapilan! Wuhuu!
Tämmöinen lista täytynee tehdä joka kerta, kun joku pieni epätoivon kipinä rupee hiipimään pään sisälle. Sitä tajuaa sitten vasta, kuinka hyvin asiat oikeesti on. Eikä se epätoivottu epätoivo saa sen suurempaa valtaa! =(^o^)=

Hei, tosta otsikosta: Se on peräisin mun vaarin kirjasta. Vaari kirjotteli harrastuksenaan paljon stooreja ja niistä sitten aikanaan julkaistiin kirja, nimeltään Pyörivä onni. Piti heti googlettaa se, ja löytyhän sieltä netin kätköistä tuttu kansi!


Kurkatkaa piruuttanne kuvaus kirjasta painamalla TÄSTÄ, ja jos oikein hurjaks rupeette, tilaatte vielä kaupan päälle;) 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kuvakooste syksyn meiningeistä





Tyhjentävä esitys. Nyt tämä tättähäärä jatkaa tappelua uuden ulkoasun kanssa. Ei millään pysty oleen yhteistyökykyinen tää systeemi. Menee maku koko hommasta kun ei saa toimiin niinkuin haluaa, vaikka kuinka vääntää ja kääntää!! :D 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Tahdon sulle olla hyvin hellä...


...jos voit muutakin kuin lähennellä :) Mm. tän biisin tahdissa sai eilen fiilistellä keikalla. Eli, kun aiemmassa postauksessa kriiseilin, Annen vaiko Annelin keikalle perjantaina (eilen siis) ja Anneliin sitten lopulta päädyttiin :) Häijään Tanssikrouvi oli suuntanamme siis. 



Matka Tanssikrouviin  meni tuttuun tapaan tosi nopeasti, Sun-radiota kuunnellessa. Nyt ei sattunut osumaan Annelin biisejä matkamusaksi, niin kuin Anniinan keikalle matkatessa kävi. Oltiin piakkoin kasin jälkeen jo perillä, ja mentiin istuskelemaan kahvioon pariksi tunniksi odottelemaan, että Anneli nousis lauteille. Olin ehkä aavistuksen liian vähillä vaatteilla liikenteessä, meinaan kun jouduttiin jättään auto aivan pihan perukoille, ja köpöteltiin sisälle, jäädyin syväjäähän siinä ajassa. Jotta tilanteen sai helpottuun, piti vetästä pari kuppia teetä naamariin :D




Recados soitti pari settiä ilman Annelia, ja kymmenen aikoihin Anneli tuli mukaan. Annelin kosketinsoittaja ansaitsee kyllä 10 + äänestään. Todella upea ja pehmeä soundi, kuuntelee  mielellään Dannyakin siis ;) Esiintyminen tällä porukalla on kohdallaan, ja taas oli poskilihakset kipeenä hymyilystä/nauramisesta :D Uskomaton meininki ja Annelikin myöhemmin tuumas, että heillä on aina tosi hauskaa yhdessä. Sen kyllä huomaa :)







 Hauska ilta kaiken kaikkiaan ja päästiin taas inhimilliseen aikaan kotimatkalle.  Enemmän vaan Mattiloita Tanssikrouviin esiintymään, lupaan olla paikalla (lähes) aina ;)





 Seuraavanlaisissa vaatteissa oltiin liikenteessä. Toi verkkopaita on matkamuisto Edinburghista. Vuosi sitten oltiin veljen kolmekymppisiä siellä juhlimassa. Kauheen nopeesti aika on kulkenu, ei uskois, että siitäkin reissusta on jo noin pitkä aika! Näkyy muuten kunnolla toi uus tukka-lookkikin näissä kuvissa:)

























Semmoinen perjantai-ilta meillä oli, ja nyt vartoillaan 2.11, jolloin olis tarkoitus suunnata Annen keikalle Nightclub Tähteen, Tampesteriin. Samana päivänä olis myös tää Halloween-burleski. Täytyy vähän funtsia, meniskö molempiin vai kuinka.

Käytiin muuten kuvailemassa ruskan keskellä, ja vihdoin on  materiaalia blogin ulko-asun päivittämiseen, eli semmoisen projektin vuoro olis seuraavaks :) Joten elkäähän sit hätkähtäkö jos yhtäkkiä pamahtaa oudon näköinen etusivu!