Tiistai-illan tunnelmia

Heippatirallaa! Kun istahdin koneelle, tarkoituksenani ei ollut blogin kirjoittaminen, mutta kas kummaa, täällä sitä taas naputellaan. Addiktoivaa touhua tää on. Varsinaista asiaahan mulla ei taaskaan ole, kuvia on tullut nyt jokuset räpsittyä ja ajattelin niitä pistellä tänne. Gerbiileitäkin tuli kiirus kuvailla, kun Einari pari päivää oli apaattinen ja jotenkin mölli. Nyt se on kuitenkin taas piristynyt, joten taisi olla hetkellinen mörköily vain.

Sieltä pikku hiljaa heräillään...

...Tai sitten ei, takaisin unille.

Tauno

Einari

Töiden haku pissii ja pahasti. Oon äärettömän turhautunut, kun mistään ei tule pyyntöä työhaastatteluun. En tiedä, enkö vain erotu massasta tarpeeksi, vai onko syynä tuo tylsä sairasloma, joka näkyy rumana aukkona CV:ssä. Joka päivä pistän vähintään sen yhden hakemuksen, ja nyt alkaa pikkuhiljaa itestuntoa syömään tää touhu ja pahemman kerran. No, tsemppaan itseäni tällä tutulla hokemalla: Kaikella on tarkoituksensa. Joku syy tähän on, ettei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Ja sen syyn saatan vasta vuosienkin päästä ymmärtää.

Keltaisessa valossa kylpevä makkari.

Tänään tapasin sattumalta, ihan odottamatta todella mukavan ihmisen. Näöltä olen hänet tiennyt jo parin vuoden ajan, mutta sinunkauppoja ei ole ikinä tehty. Tuli mukavat naurut ja piristystä päivään kun höpötettiin. Toivottavasti tapaamme taas pian. Tommoinen pienikin asia, kuin juttutuokio, tekee tosi mukavan mielen pitkäksi aikaa. Meikäläistä ei tuntemattomien kanssa juttelu ujostuta, päinvastoin, oon innoissani kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus joukosta saattaa bongata elämäänsä uuden, todella tärkeäksi tulevan ihmisen :)

Tänään meillä kylässä oli myös serkkuni avokkinsa kera. Serkkuni on aivan viimeisillään raskaana ja nyt jännäillään koska on h-hetki. Tarjolle tein glögi-piparikakun. Juustokakuksi tätä mielisin nimittää, mutta kun siinä ei ole sitä juustoa ollenkaan... No, hyydykekakku tai jokin vastaava se on. Päällä oli noita itse räpeltämiäni joulutähtiä. Ruusunlehtimuotti kunniaan!

Tarkoituksenani oli tehdä myös torttuja, mutta torttulevyt olivat jostakin ottaneet itseensä ja oli TODELLA oudon olosia. Päiväystä levyissä edelleen oli, eivätkä ne mielestäni ole välissä päässeet sulamaankaan, joten en ymmärrä mikä oli ongelma. En uskaltanu niitä sitten työstää ja tortut jäi tekemättä.

Ja taas sain sitä tekstiä tuotettua enemmän kuin oletin...Näin siinä tuntuu aina käyvän. Aluksi tuntuu, ettei ole mitään, mutta sitten kuitenkin jotain pientä tuolta alitajunnasta purkautuu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tää päivä, palataanhan ihanaiset taas asiaan!