Keskiviikkona mentiin Mikon kanssa Idearparkiin ja käytiin syömässä samalla reissulla ravintola Coyotessa, oli nääs huikee 3 vuotis kihlapäivä. Joo, eipähän tota kihlapäivää tule pidettyä ihan niin mielenkiintoisena, mutta ainakun löytyy joku syy mennä syömään, siihen tartutaan. Käytiin ensimmäistä kertaa syömässä Coyotessa, vaikka muista yhteyksistä rafla onkin tuttu. Vedettiin perus hampparisetit naamaan ja ihan hyvää oli. Ei mitään huikeen erikoista ja ihmeellistä, mutta ihan toimivaa. En vain ymmärtänyt miksi mun soosi, joka oletettavasti piti olla hampparin sisällä, oli lautasen reunalla, eikä pisaraakaan ite tuotteessa...? No, eipä toi paha moka ensinkään ollut, hyvä mieli ruoasta jäi jokatapauksessa :) Sen jälkeen poistuttiin Toys 'R' Us:iin haahuilemaan hyväksi aikaa. Mun sydämen vei siellä sellainen söpö liikkuva lelukoira, joka piti ihanaa räkytysääntä. En saanut sitä kuitenkaan ostaa... Höh, mitä iloa olla "aikuinen" kun ei leluja saa vieläkää silloin kun haluaa ;) Keskiviikkona mukaan lähti myös joulurehut, joita ostettiinkin aiempaa useammat.
Torstaina aamusta asti oli meikäläisellä jotenkin höntti olo. Käytiin kuitenkin elukoille ostamassa joululahjoja ja normaalia laajemmin ruokakaupassa. Katotaan saako Miki ja Make opastettua Hellua avaamaan paketit sitten aattona... Mikon vanhempien vanha koira Fanni nääs opetti aikanaan meidän klopit siihen touhuun.
Torstaina meidän piti lähteä Harjavaltaan V2:seen Annelin keikalle (Ja olipahan siellä Anittakin ollut mukana.), mutta allekirjoittaneen olo oli surkea, joku pieni flunssan kaltainen kai oli päällä, tai jotain. Ollessamme kaupoilla, kävelin kun unissakävelijä ja haahuilin vain ympäriinsä. Illan tanssit jäi sitten käymättä. No, joulun jälkeen sitten...
Perjantaina Mikko heräs aikaisin aamulla pistään ensimmäisen kinkun uuniin, sellaisen reilu pari kiloisen. Päätettiin Itsenäisyyspäivän kunniaksi tehdä tämmöinen liike. Lisäksi mun oli pakko saada muitakin jouluruokia, kamala hinku niihin iski, joten loorat ja rosollit kehiin vaan.
Syötiin siinä jonka jälkeen lähdettiin tädilläni käymään. Serkkuni oli perheineen paikalla piparitalkoissa, mutta itse en touhuun osallistunut, katselin vain vierestä, vaikka olo olikin jo parempi kuin edellispäivänä.
Tätini luota suuntasimme Mikon kotiin ja siellä ilta sitten vierähtikin. Käytiin saunassa ja katsottiin Tamperetalon juhlia.
Jossain kohtaa päivänä aikana kun hoksasin kurkata puhelimestani nettiä, pisti vihaksi todella pahasti. Noi Tampereen mellakoitsijat nimittäin. Siinähän osoittavat mieltä jos kerran pakko on, mutta pitääkö oikeesti mennä sitten häpäisemään Suomenlippu, satuttamaan eläimiä ja rikkoa paikkoja. Ennen kaikkea Itsenäisyyspäivänä. Loppu ilta meni jatkuvasti uutisia tutkiessa, kuuluuko tilanteesta mitään uutta.
Sitten vähän kliseetä, mutta täydestä sydämestä tarkoitettua: Väistämättä tulee mieleen asiat, joita pappa kertoo aina sodasta. Veteraaneja ei todellakaan enää monia ole. Miltähän heistä on mahtanut tuntua kun tommosta ovat joutuneet seuraamaan? Vaikka näät kiakkovieraat kehuivat olevansa veteraanien puolella yms. Niin ikävä kyllä se on niin, ettei näitä historian sotia saa tekemättömiksi. Sodassa olleet ovat joutuneet sen kokemaan ja se, että ollaan tässä tilanteessa kuin vajaa 100 vuotta myöhemmin, on maksanut todella kalliin hinnan. Siinä kohtaa kun tulee tommoinen parinsadan hengen porukka häpäisemään koko touhua, niin hyi hitto. Liikuttaakohan veteraaneja näiden kiakkovieraiden jutut siitä, että veteraanit on uhreja, kun he ovat olleet oman henkensä uhalla turvaamassa Suomea ja ovat onnistuneet siinä. Ei silloin sodan aikaan kukaan tommosta ollut rääpimässä. Argh, mulla tärisee ihan kädet vihasta nyt kun naputtelen tätä, eikä oikein tunnu löytyvän fiksuja sanoja kertomaan sitä mitä tarkotan, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni ymmärtää jutun pointin. Huhhuh.
No, käytiin vielä Mikon kanssa illalla n. 22.00 aikoihin ajelemassa Tampereella ja pällistelemässä ympärillemme. Kyllähän siellä vaikka ketä näky liikkeellä ja oli jotenkin todella vaikuttavaa se, kuinka poliiseja oli joka puolella. Joku nyt (Kuten kiakkovieraat.) varmaan ajattelee, että poliisit on vaan mielivaltaisesti kyttäämässä ja hallitsemassa kansaa, mutta itse en asiaa semmoisena koe. On hienoa, että on tollaisia ihmisiä turvaamassa meitä. Vaikka pakko se on kyllä myöntää, että kun itse on ratin takana ja poliisi tulee vastaan, niin vaistomaisesti jalka nousee kaasulta ja sydän pomppaa: Olikoha mulla ylinopeutta? Vaikka ajaisikin rajoitusten mukaan, niin silti... :D
Lauantai ja sunnuntai uhrattiin täysin perusteelliselle joulusiivolle. Nyt on kaikki muut huoneet jynsätty suunnilleen lattiasta kattoon, mutta keittiö on vielä kesken. Haluan piipertää sen niin kamalan tarkasti, inhotttaa jos ruokaan liittyvissä paikoissa on pölyä, murusia tai muuta naattaa. Kaikki kahvat ja ovetkin pitää nyhertää puhtaaksi yksi kerrallaan. Toinen paikka, mikä piti kanssa hoitaa erityisen huolella, oli tietysti kylppäri. Onneksi kuitenkin Mikko hoiti sen urhoollisena miehenä kunnialla loppuun, kun mä hoidin muun kämpän.
Sunnuntaina sitten oli ystäväni Joulukuusen aika päästä esille. Uusissa joulupalloissa oli vaan vähän räpläämistä, kun piti pujotella langat kaikkiin. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoista. On toi vaan kiva lisä tuolla olkkarissa :)
Paljon palloja ja kimallusta. Juuri sitä, mistä mä tykkään. Ja valoja. Koittakaa ihmiset vielä jaksaa tätä mun joulumaniaa, elkääkä hyljätkö blogia. Tiedän, että jotkut repii hiuksensa päästä, kun joulua tulee joka tuutista. Kyllä tää tästä taas parin viikon päästä rauhoittuu! Lupaan.
Mä voin nyt tän lopun joulun ajan ottaa rennosti, kaikki tarvittava on tehty (Okei, eihän se keittiö itestään valmistu...mutta muuten!). Eipähän tarvi joulunakaan miettiä mitä tehdään, kun on sovittuna jutut. Joten nyt on rauha. Phiuh. Joulumusiikkia vaan kovemmalle (Jari Sillanpää vuorossa!) ja relax. Tää meidän työhuone on muuten tällä hetkellä jotenkin tosi rentouttava ja rauhoittava. Vihreää ja paljon kasveja... vai mitä sanotte?
Ja hei, semmoinen kysymys, noista itsenäisyyspäivän sinivalkoisista kynttilöistä, mitkä oli ylempänä kuvattuna: Oliko teidän mielestä ensisilmäyksellä toinen kuva pienemmän näköinen kun toinen? Meinaan musta tuntu tossa kun laittelin, että vasemmalla on pienempi kuva :D Se on vaan optinenharha, mutta huomaako kukaan muu sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti