tiistai 11. helmikuuta 2014

Tallinna 8.-9.2.2014, Sunnuntai

Noniin, matkakertomus jatkukoon! Olen taas onneni kukkuloilla, kun huomasin, miten nopeasti edelliseen postaukseen tuli noin paljon klikkauksia, KIITOS <3 Hyvillä mielin voi jatkaa taas kirjoittelua :)

SUNNUNTAI:

Heräiltiin siinä tosiaan vähän ennen kahdeksaa ja lähdettiin porukalla hotelliaamiaiselle kahdeksaksi. Nyt sai hyvillä mielin herkutella, ei tarvinnut jännäillä keikuttamisen kanssa, kun kerran kuivalla maalla oltiin ;) Hotelliaamiainen oli minimalistisempi, kuin laivan buffet, mutta täysin riittävä silti. Aamikseen kuului itselläni läjä kokkelia, nakkeja (Mikä on oikeesti tosi harvainaista multa...), suolakurkkuja, leipää, lättyjä iso kasa, appelsiinimehua ja kaakaota. Lätyt oli iiiiiiiso plussa! Harvoin semmosia on missään aamupalalla tarjolla. Aamiksen jälkeen mentii vielä hetkeksi huoneisiin laskettaan ruokaa ja siinä kymmenen tienoilla lähdettiin liikkeelle, jolloin samalla luovutettiin huoneet pois. 

Hei, olen Anna 5 vee!


Lauantaina suunniteltiin, että mentäisiin käymään paikallisella kirpputorilla, ja n. 11 aikoihin sunnuntaina oltiinkin Kodu Kirbukas:in pihassa (Sõle 3). Kirppari oli pienempi kuin oltiin oletettu, joten se kierrettiin ihan muutamassa hassussa minuutissa. Siellä oli myynnissä yksi aika ihana oranssi neuletakki, mutta päädyin jättämään sen kuitenkin paikoilleen. Kirpparilla oli myös paljon venäjänkielisiä opuksia, ja oli hauska niiden kansiteksteistä testailla, kuinka venäjän aakkoset vielä luonnistuu. Ja kyllä ne tonne takaraivolle jotenkin on iskostunut! ;) Kodu Kirbukas:ista suunnattiin vielä yhteen kauppakeskukseen: Rocca al Mare:en (Paldiski mnt. 102).



Rocca al Maressa päädyimme taas vierailemaan lelukaupassa, jossa Mikkokin pääsi vauhtiin:



Ajattelin vain, että pojat on poikia, ei ne mihinkään ikinä kasva :) Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun lähdettiin etenemään ja käytävällä tuli vastaan toinen auto, johonka sitten meikäläisellä tuli kiirus:



Mulla oliki modernimpi kaara! Lällislää! ;)  Tosin, kovin pitkäaikaiseksi oma iloni ei jäänyt, kun havaitsin jonkun pikkupojan tuijottavan meikäläistä ja autoa. Ajattelin, että ehkä tälläisen 22-vuotiaan tätskän on syytä antaa tilaa 5-vuotiaalle pojalle, kun on kyse leluautosta :D Olisihan siin lähellä ollut tommoinen Tuhkimon prinsessavaunukin (Mikä näkyy osittain kuvan yläreunassa), mutta eihän se ollut yhtään niin pähee kun toi auto ;)

Auto-operaatioiden jälkeen kiertelimme vielä aikamme ja lopulta menimme syömään. Rocca al Maressa on mukavan laaja ravintolavalikoima. Paikaksi valikoitui pasta & pizza ravintola Da Vinci. Sieltä sai todella hyvän makuista, Italialaista, limsaa. Makuina oli appelsiini, sitruuna ja lime. Päädyttiin pikkuserkkuni kanssa ottamaan appelsiinit. Suosittelen kokeilemaan jos tarjoutuu tilaisuus. Ihan eri makuista kun perus Fanta tai Jaffa. Itseasiassa, maku muistutti etäisesti Beroccaa :D 



Oma annokseni oli pasta carbonara. Ruoka oli ihan ok, ei mitään päätä huimaavan herkullista, muttei pahaakaan. Suolaa olisi saanut olla enemmän omaan makuuni. Palvelu sen sijaan ei ollut ollenkaan hyvää. En tiedä, jännäilikö tarjoilija puhumista meidän kanssamme, kun emme olleet paikallisia, vai oliko muuten vain väärässä ammatissa, mutta kaikki tökki. Olimme jopa sen verran mulgerssoneja ja suivaantuneita, että tippi jäi antamatta. Ei kuitenkaan viitsitty alkaa suoranaisesti kettuilemaan ja jättämään 5 senttistä.



Meikäläiselle tyypillisellä tavalla, mun oli pakko saada jotain jälkkäriäkin. Lähdettiin etsimään käytäviltä jätskikojuja. Käytävältä löytyi jopa yksi sorbettikoju, mikä tuntui jotenki oudolta ja erilaiselta, koska ainakaan itsellä ei tule yhtäkään samanlaista mieleen suomesta. En tiedä paikkaa, jossa myytäisiin pelkkiä sorbetteja. Se kuitenkaan ei vetänyt meitä puoleensa. Lopulta kuitenkin löytyi mieleinen ja hommattiin sellaiset herkut ittellemme, että... :) Omassani oli suklaapehmistä, suklaarouhetta, brownie palasia ja TUORETTA ananasta. Namiii!



Jäätelöbisneksien jälkeen ruvettiin hilaamaan itseämme autoa kohden ja sitä myötä satamaan. Laivan lähtö läheni kovaa kyytiä. Tästä tuli mieleen itsellä kysymys, mitä ihmeteltiin matkan ajan: Minkä takia osa, autolla laivaan menevistä, saa sen ihme lapun, joka pitää laittaa taustapeilistä roikkumaan ja osa ei? Tulomatkalla ei itse saatu sitä lappua, vaikka osa kanssamatkustajista sai, mutta nyt palatessa mekin saimme ja osa muista taas ei. Tietääkö joku tähän vastauksen?



Paluumatkan hoiti Tallink Superstar ja lähtö oli 16:30. Paluu oli kaikenkaikkiaan paljon miellyttävämpi kokemus  kuin tulo. Laivaa ei keikuttanut juurikaan ja tuntui, osittain ehkä juurikin tuon keikuttamattomuuden takia, että matka meni paljon nopeammin. Ensimmäisen tunnin istuimme laivan perässä olevassa Da Vinci baarissa höpisemässä niitä näitä ja sen jälkeen menimme tutustumaan laivan myymälään. 



Myymälästä lähti mukaan suklaata ja keräilyharrastukseeni lisää osia: Pieniä pulloja, jotka on jotenkin erikoisen mallisia. Niiden sisällöistä en niinkään perusta, jäävät todennäköisesti vallan avaamatta, niinkuin tähänkin asti hallussa olleet, mutta kun niitä on vaikka minkä muotosena saatavilla ja ne on niin kamalan söpöjä mun mielestä. Aiemmin niitä oli itellä jo jokunen kappale ja nyt niitä on tuplamäärä :) Koristavat meidän olkkarin vitriiniä, joka koki uusien tulokkaiden myötä pieniä muutoksia järjestyksensä puolesta. Täytyy jossaki vaiheessa pistää kuvaa siitäkin. 

Noista pulloista tuli vielä sen verran mieleen, että toi keräily innostus ei koske vain pieniä pulloja: Olen kerännyt niitä Happy Cat- valkkari pullojakin jo hyvän varaston, niitä kun on vaikka minkä värisenä. Tältä reissulta mukaan lähti vihreä kisu! Niille täytyisi saada joku hyvä paikka keksittyä, että ne pääsis oikeuksiinsa, tällä hetkellä suurin osa on kaapissa jemmassa odottamassa parempia aikoja. Laivalla oli yksi hevosen mallinenkin pullo, en nyt pysty kyllä muistaan mitä laatua litku sen sisällä mahto olla, mutta hillitsin itseni, enkä ostanut sitä. Oon kohta muuten totaalisesti purjeessa noiden putelien kanssa, ellen rajaa tuota keräily intoa tiettyihin asioihin, eli tässä tapauksessa erikoisiin pikku pulloihin ja happy catteihin :)

Laivan myymälän kierron jälkeen ruvettiin olemaan jo hyvin lähellä Helsinkiä ja istuttiin muutamaksi minuutiksi odottelemaan kuulutusta, jonka jälkeen autokannelle saisi alkaa siirtymään. 



Maihin päästyämme, navigaattori ohjasi meidät hetkellisesti jollekin ihme maisemareitille, ennen kuin löysimme suoraa Tampereelle johtavalle motarille :D Kotimatkalla pysähdyttiin vielä ottamaan vähän haukattavaa ja joskus yhdeksän nurkilla oltiin Tampeella. Jätettyämme pikkuserkkuni ja hänen avokkinsa matkasta, lähdimme suhailemaan tädilleni, täytyihän piskit saada heti kotiin :) Mielenkiinnolla odoteltiin mikä vastaanotto meitä odottaa. Yleensä Miki on vain onnesta soikeena kun tullaan kotio reissusta ja Make taas osoittaa kunnolla mieltään. Ihmeteltiin, että onpas nyt, kun Makekin tuli tervehtimään ja heilutti jopa häntäänsä kun astuimme sisälle. 

No, kotimatkan ajaksi istuin itse takapenkille jätkien seuraksi, koska halusin olla niitä lähellä ja peräkontti, joka normaalisti on piskien valtakunta, oli tavaraa täynnä. Siellä sitten se helkarin mielenosoittaminen alko :D Miki makasi mussa tiukasti kiinni ja nuoli mun kättäni, mutta kun Makee ei ois oikein saanu rapsuttaakaan. Se ei nostanu päätään penkistä kertaakaan matkan aikana, murjotti vaan. Normaalisti kun sen naaman lähelle tuo kätensä, se nuolasee kiltisti, niin ei puhettakaan mistään semmoisesta sillä hetkellä. Jos en ois osannut tommosta odottaa, olisin varmaa ollut kauhusta kankeena, että mikä tolla koiralla on, että onko se ihan kunnossa :D

 Lopulta kotiuduttiin arviolta yhdentoista aikaan. Sisälle tultaessa Make oli jo palautunut omaksi itekseen ja tunki innolla päätä tuliaispussiin (Mistä hitosta se tiesi mikä pussi on niille, vaikkei siellä ollut edes mitää herkkuja!?). Ostettiin tosiaan lauantaina Norde Centrumissa olevasta eläinkaupasta noille lelut, mistä muuten ostettiin edellisellä Viron reissullakin tuliaiset. Mikille ylisuuri kumipossu ja Makelle tommoinen amerikkalaista jalkapalloa muistuttava lelu :D 



Semmoinen Viron reissu oli meillä :) Samalla tuli fiilisteltyä kovasti puolentoista vuoden takaista Edinburghin reissua. Varsinkin Tallinnan vanhakaupunki toi em. reissun hyvinkin elävästi mieleen. Ja tonne vanhaan kaupunkiin on kyllä päästävä paremminkin seikkaileen, on se vaan niin hieno paikka.

Tähän loppuun vielä foto omasta Kitty- tuliaisesta. Sen myötä kaikille oikein kivaa päivän jatkoa, nährää pian taas! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti