tiistai 27. toukokuuta 2014

Taas kerran yksi pyyntö!

Pyyntöni esitän postauksen lopussa, videon muodossa. Käsitellään ensin miljoona kertaa tärkeämpi asia:

Miki 10 viikkoisena <3

Meidän Mickey alias Miki täytti viime sunnuntaina 3 vuotta! Ja mää olin niin helvatun skunkki, enkä muistanu mainita sitä sunnuntaina tekemässäni postauksessa. Tällä kertaa ei pidetty koirasynttäreitä, johon suurin syyllinen oli ajan puute. Miki sai kuitenkin lahjansa (Hieno, isohko pehmo-apinapötkö), jonka se hajotti 15 minuutissa. Jätkät veti yhteistuumin sillä köyttä.. No, ei maha mittään, täytyy vielä koittaa paikata se :D Osattiin vanhastaan varautua tämmöiseen mahdolliseen tapaturmaan.

 Lahjan lisäksi Miki, ja Make toki siinä samalla, sai spesiaali aamiaisen ja päivällisen, kotoisa tuoreateriat, kun normaalisti meillä syödään noita hemmetin laihdutusnappuloita. Käytiin me myös parin heiton verran keppiä noutamassa tossa lähi kentällä. Lämpöä oli kuitenkin siinä määrin, että kovin montaa hetkee tätä touhua ei arvattu harjoittaa, vaikka nähtävästi piskeillä virtaa ois riittänytkin... :D

4 päivää vajaa 3 vuotias <3


Joka tapauksessa, nyt Hänen HerkkäHipiäinen Täydellisyytensä on  taas vuoden vanhempi, mihin tää aika kuluu niin vauhdilla? Mamman rakas Hibiskus, oma pikku poitsu, joka ei onneksi ole kuitenkaan ton vanhempi <3 Pysythän täällä meidän ilonamme vielä monia, monia vuosia? <3

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Molskis!

Käytiin perjantai-iltana uittamassa piskejä, parissakin eri paikassa. Meidän jätkien lisäksi, mukaan lähti myös Mikon porukat boxerinsa Hellun kera. Meikäläisen järkkäri kuvioon ei ole tullut mitään muutosta, ja olis ollu tosi sääli, jos noista vesileikeistä ei ois fotoja saanu. Onneksi Mikon isä hoiti omalla järkkärillään kuvaamisen. Postauksen kuvat ovat siis hänen ottamiaan :)  Hellu ei aiemmin koskaan ollut uimista päässyt kokeileen, joten jännäiltiin, että mitähän se mahtaa tuumailla. Miki ja Make näytti edellä mallia, niin Hellu meni loiskimalla perässä :D Ei siis mitään ongelmia, ei peljänny yhtää! Meillä Make on yleensä ollut se kovempi vesipeto, mutta tällä reissulla sen tittelin varasti Miki. Makelle jostain syystä valahti sisu kaulaan, eikä se niin kovasti uinut, kun yleensä, mutta pulikoipahan kummiski!

Karvainen Miki-lahna...

...Joka koki tarpeelliseksi sukeltaa välillä...?

Make kyllä rohkeasti seistä törötti vedessä ja odotti jotakin noudettavaa...

....Mutta sitten kun piti noutaa (Tikkua), rohkeus petti :D




Hellua pidettiin hihnassa...

...Kun touhu oli sille vielä niin uutta...


...Mutta ei se menoa haitannut!

Mitähän hajuja vedestä löytyy?

Lyhytkarvainen frisbeennoutaja 1.

Lyhytkarvainen frisbeennoutaja 2.

Sitten vaihdettiin rantaa. Aluksi jännäiltiin kovasti...

...Lopulta kuitenkin jatkettiin siitä, mihin edellisellä rannalla jäätiin. 

Kotimatkalla porukan pienin tsippasi. Raskas hupi vaatii raskaat unet, vai mites se meni? ;)
Semmoinen kiva perjantai-ilta :) Perjantaina päivällä kävin ystäväni K:n ja tämän lapsien S:n(Kummityttöni) ja R:n kanssa Tampereella pyörimässä. Käytiin syömässä Daddy´s Dinnerissä ja jälkkärille poikettiin Minettiin. Minetissä meitsin ihan ykkössuosikkin on Keksi-maku. Lisäksi perjantaina oli myös uusi rakkaus kuvioissa: Suklaa-keksi!! Oh-lalaa! Arvatkaa vaan oliko hyvää!?

Meidän piti Mikon kanssa, sen töiden loputtua, viedä tosiaan toi järkkäri huoltoarvioon...Noh. Se jäi sille piti-asteelle. Käytiin pyörähtämässä suunnitellun huoltopaikan pihassa, mutta erinnäisistä syistä päätettiin olla menemättä edes sisälle. Sieltä mentiin käymään Indiskasta, josta kaksi pientä sisustustuotetta lähti matkaan, mutta niistä sitten toisella kerralla esittelyä! Indiskasta selvittyämme mentiin Mikon serkkua morjestamaan, jonka jälkeen lähdettiin kotiin ja sitä myötä uimaan :)

Lauantaina käytiin juhlistamassa veljeni M:n synttäreitä, vanha äijä jo sekin! ;) Käytiin porukalla syömässä Thai & Laosissa, jossa pääsin herkuttelemaan perinteisellä herkullani: Punaisella Currykanalla, ekstra tulisena. Siitä jatkettiin iltaa sitten vielä Tampereella.

Tänään lähdin viettämään yksikseni aikaa Ideaparkiin, ei hullumpi vaihtoehto sekään. Sieltä mukaan lähti parit uudet koristetyynyt, kesämekko ja 2 kengät. Kesämekko pääsee ens lauantaina tosi toimiin, kun mennään Rönniin kuuntelemaan Anniina Mattilaa bändeineen! Erittäin kiva päästä taas Anniinaa moikkaamaan :) Rönniin ois melkein pakko päästä myös 14.6., silloin lavalle nääs nousee Matti ja Teppo orkestereineen! Lisäksi toisina esiintyy Pasi Kivimäki & N.Y.T, joista mulla onkin juttua viime kesältä, kun veikkoset olivat Annelin kanssa yhtä aikaa maisemissa :) Ko. Postaus löytyy TÄSTÄ.

Muuten on fiilikset tässä ihan hyvät, mutta harmittaa niin hitosti, että yksi työpaikka, jonne olisin niin hemmetin kovasti halunnut, taisi mennä jälleen kerran sivu suun, ilman haastatteluakaan. Se paikka tuntui kaikkein parhaimmalle niistä paikoista, mihin olen työttömyyteni aikana hakenut. Huoh! Soittelin pari kertaa perään ja koitin pitää elämää itsestäni, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Ei auta itku mäessä, pakko jatkaa yrittämistä. Ärsyttää vaan taas, kun ehdin innostua siitä paikasta jo aavistuksen liikaa..!!!!

Palataan kuitenkin taas pian astialle :) Blogin pito on kyllä niin tärkeässä asemassa, erityisesti tän työttömyyden aikana. Jotenkin pitää tätä arkea raiteillaan, kun on joku tämmöinen "työ", jota ei kyllä työksi voi hyvällä tahdollakaan sanoa :D Lisäksi yksi suuri piriste nyt on se, että loppuviikosta, sään vaan salliessa, tehdään yksi aavistuksen pidempi mopolenkki, erääseen aika kivaan taidekahvilaan... ;)

torstai 22. toukokuuta 2014

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella!


On muuten ollut aivan ihana päivä! Tänään on kyllä tullut nautittua Hra. Arskan seurasta tosissaa. Heräsin aamulla viiden kieppeissä, enkä saanut enää nukuttua. Ei muuta kuin aamupala poskeen ja salille. Saapueassani salini pihaan, kauhukseni sain huomata: Joku oli tullut treenaamaan niin, että hänen koiransa istui autossa tärisemässä ja suunnattomasti läähättäessä. Eläimet kun on mun arka kohtani, kävin kyselemässä kuntosalilla olleilta ihmisiltä vihan ja kauhun sekaisin tuntein, onko kyseessä heidän koiransa. En saanut syyllistä vastuuseen. Reilu puolen tunnin kuluttua tulostani, koiran omistaja hiihteli autolleen ja lähti paikalta. Ai että...Olisi pitänyt vähän päästä jutustelemaan mukavia. Tuo onkin ainoa ikävä asia, mikä tähän päivään on mahtunut, ainakaan tähän mennessä.



Salilta kotiuduttuani, kävin suihkussa ja haukkasin vähän välipalaa, käytin koirat ja klo 11 jälkeen otin suunnaksi ystäväni E:n kodin. E itse asuu nykyään kauempana rannikolla, mutta hän oli vanhemmillaan käymässä, jotka asuvat lähempänä. Löhöttiin auringossa about klo 15 asti. Aika meni ihan hurahtamalla. Ei yhtään tajunnut ajankulua. Meillä oli oma piknik takapihalla ja höpöteltiin kaikkea mahdollista. Todella rentouttava ja kiva päivä siis. Siihen perään sopiikin rentoutua lisää blogia kirjoittamalla ja kuuntelemalla Enigman suurimpia hittejä. Tällä hetkellä pidän asuntoa elukoiden kanssa pystyssä, kun Mikko tekee vähän pidemmän päivän töissä.

Mulla on taas iskeny sen päivänen sisustuskärpänen, että oksat pois. Haluan uudet  verhot, parit uudet tyynynpäälliset, koristevalot....No siinähän ne tärkeimmät jo tulikin. Huomenna, kun menen ystäväni K:n ja tämän lapsien kanssa Tampereelle, poikkean Indiskasta katsomaan, mitä sieltä löytyisi :) Lisäksi mennään käymään järkkärin kanssa pyytään arviota korjauskustannuksista. Huomisen jälkeen ollaan viisaampia, että kannattaako korjata, vai pitääkö ostaa uusi...HUOH.

Meidän partsi on saanut pikkuisen päivitystä. Se ei oo vielä kertaakaan meidän täällä asumisen aikana ollut noin fiksussa kunnossa, mitä se nyt on!! :) Käy ihan yhdestä huoneesta näin kesällä!




Partsi sai värikkäämpää ilmettä ihan parilla pienellä yksityiskohdalla, ja sitä samaa tyyliä haluan tuoda sisällekkin. Katotaan kuinka äijän käy, onnistunko siinä? Mikko perinteisesti ei tykkään mun hienoista sisustusideoista, mutta niinhän se jo häissä selvisi: Mää määrään kaapin paikan, mutta Mikko taas ne isommat asiat...Vai mites se ny olikaa? ;)



Eli, parvekkeelle on ilmestynyt Löytötexistä ostettu tuikku-kynttiläkruunu. Siinä oli alkujaan kirkkaat tuikkukupit, mutta keksin laittaa nää pinkit tilalle, jotka löytyivät ennestään omasta jemmasta. Lisäksi käytiin Bauhausissta hakemassa tuollaista kylpyhuoneisiin tarkoitettua ritilämattoa. Ikävä kyllä juuri oikean kokoista ei ole löydetty mistään.



Hieman harmittaa nyt kun mentiin tuo vajaamittainen leveyssuunnassa ostamaan, kun olisi saanut itse ehkä tehtyä juuri sopivan...No, ei auta, ostettu on jo. Ritilämaton päälle kaivoin kellarista pinkit räsymatot, vähän pehmentävät partsilla kulkua ja tuovat kivaa näköä. Parvekkeella olevalla puusohvalle tulen vielä tekemään jotain faceliftiä, mutta katsoo nyt kuinka sen teen... Toivottavasti siitä saan sitten jo kuvia järkkärillä.

Sitten mainittakoon vielä harrastuksestani: Sain ison "lahjoituksen" pulloja hyllyymme! Ne on niin helkkarin hauskan näkösiä, ainakin mun mielestä. Eikä Mikkokaan niistä valita, joten kaikki on niin kuin pitää ;)


Pulloja on nyt niin paljon, etteivät ne mahtuneet enää noihin ylävitriineihin. Tuo nykyinen paikka oli kylläkin jo varattuna pulloille etukäteen. Ainoa mikä harmittaa, että en saanut yhtä hienoimmista pulloista mahtumaan tuohon väliin. Se on vajaan sentin liian korkea!!! Sika hieno naisen torso nääs. Nyt se nököttää sitten pystyvitriinissä yksinään pienenä pullona :( Ja korostan nyt vielä tässäkin välissä, että noita puteleita ei todellakaan ole tarkoitus ruveta kittaamaan missään vaiheessa. Todennäköisesti säilyvät avaamattomina maailman tappiin saakka :D

Välillä tulee tunteita, että ei hitto, kiinnostaako nää jutut yhtään ketään ja että miten tylsää mun elämä voi olla, kun ehdin keskittyä koko ajan vaan sisustamiseen ja kaikkeen tämmöiseen ihme säätämiseen MUTTA,
ISO KIITOS taas kaikille, jotka ovat viitsineet/ muistaneet klikkailla tota pikavalinta nappia, aina tekstien lopussa! :) Pidättehän saman tahdin yllä jatkossakin, jookosta kookosta? :) Tulee taas uutta energiaa bloggailla kun tulee noin paljon klikkauksia ;)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Vie minut vietellen vierelles sun...


Snif, meinaa alkaa poruttaa taas uudelleen kun  aloin kirjoittaan, ihan siis ilon ja onnen kyyneleitä :D Viikonloppuna oli minulle kahden tärkeän ihmisen häät. Anna "Minä en koskaan itke ilosta" Karoliina. Niin justiinsa, kirkossa kun urut alkoivat soida, vesiputous pääsi valloilleen. Morsian oli NIIIIIN kaunis, kuin Lumikki ja sulhanen todella komea, varustettuna hienoilla bootseilla! Siinä on ihmiset jotka on luodut toisilleen <3 Ja miten tyylikkäästi he sitten poistuivat kirkon pihasta ;)




 Okei, sekin vähän lisäsi liikutuksen määrää, että juhlasta puuttui yksi henkilö, ainakaan hän ei fyysisesti läsnä ollut. Morsiammen kummitäti, eli allekirjoittaneen äiti. Kun sitten valokuvattiin hääparia kummien kanssa, jäi kuvaan metkasti takariviin tyhjä kohta, ihan kuin yksi ihminen tosissaan olisi ollut näkymättömänä mukana...:)

Kuva äidistä paremmassa kunnossa nököttää meidän vanhan piirongin päällä.


Väistämättä siinä itsekin alkoi miettiä, että omista juhlista tulee tuota pikaa vuosi kuluneeksi, mihin tää aika on kiitänyt??

Kyseessä oli siis pikkuserkkuni P:n ja tämän sulhasen E:n häät. Mentiin Mikon kanssa juhlapaikalle jo perjantai-iltana valmistelemaan juhlia. Meikäläinen, yllättäen, pääsi tuhertamaan kakkujen parissa ;) Alkujaan kakkujen piti tulla toisaalta, mutta niiden tekijä oli pahaksi onnekseen sattunut saamaan Herra Yrjön kylään, joten eihän siinä kohtaa kakkuja pysty väsäilemään. Ei siinä mitään, sinällään helposti hääkakut saatiin väännettyä, koristeluissa avusti morsiammen pikkusiskot. Viimeisen kakun koristelun luovutin kokonaan pikkusiskojen niskaan. (Onneksi kakut olivat sokerimassalla kuorrutettavia, eikä kermapursotuksia!! :D). Tulipahan näillekkin henkilöille sokerileipuriuran aloitus ;)




Illalla yhdeksältä pääsin niitä vääntämään (Pohjat onneksi olivat valmiina!!) ja siinä kahden jälkeen yöllä kakut rupesivat olemaan valmiita :D Ei siinä sittenkään vielä ehtinyt nukkumaan hiihdellä, oli nääs tärkeitä bisneksiä valmisteltavana hääparin häälahjaa varten! Oltiin siis morsiammen pikkusiskojen, N:n ja K:n kanssa tehty hientsa video lahjaksi. Käytiin kuvaamassa se pääsiäisenä Yyterissä :D

Video oli parodia ja Baywatchin 2. kauden alkutunnarista. Baywatch on ollut olennaisena osana P:n ja E:n suhteessa, erityisesti siinä alussa ;)  Unille päästiin neljän kieppeillä ja herätys oli kahdeksan jälkeen. Parastahan oli, että kun pitkäkseen pääsi, ei siinä heti malttanut nukahtaakkaan, kun alitajunuta pyöritteli kaikkia ideoita, onneksi! Valmistelin seuraavan päivän vuorosanoja mielessäni. Toimin juhlissa sitten jonkinmoisena seremoniamestarina, heh. Sain puheet kuitenkin suunniteltua järkevämpään suunataan, mitä aluksi olin miettinyt. Oiskohan iskä ja äite ollut apuna?



Tämä 2 minuutin video sitten esitettiin videotykin kanssa itse hääjuhlassa yllätysnumerona :D Katotaan, pistänkö videon jossakin välissä tänne blogiinkin esille...Aika näyttää... ;) Ainakin kuvamateriaalia kuvausreissusta tulee tänne ilmestymään! Hääpariin ainakin homma upposi täysin, mikä oli tarkoituskin. Ruvettiin jo porukalla suunnittelemaan seuraaviakin kuvausaiheita :D

Kimppu oli morsiammen pikkusiskon K:n käsialaa.

Jotakin tuttua oli pöydissä olleissa maljakoissa....?


Joka tapauksessa häät olivat todella ihanat ja rennot. Meikäläisellä oli alkuunsa pieni perhosparvi vatsassa, jännäilin höpöttelyiden aloittamista, kuten aina, mutta kyllä se siitä sitten lähti liikkeelle. Mikko puolestaan hoiti musiikkipuolen. Perinteiset tanssihäät ei kuitenkaan ollut kyseessä, hääpari ei tanssinut ollenkaan, ja musiikki oli 80-luvun biisejä. P & E kun ovat semmosia kasarikakaroita ;)

Viehkeä, jo vanha aviopari ;) Tai sitten ei...!




Meikäläinen innostui juhlimaan normaalista poiketen vähän rankemmalla kädellä, heti kuin olin saanut juontohommani päätökseen. Ikävä kyllä se tuntuu vaikuttavan edelleenkin. Huoooooh! Sen siitä saa. Tarjolla oli mojito boolia, jota pikkusiskojen kanssa väännettiin, niin tulihan sitä sitten siinä maisteltua. Nyt tasan tarkkaa muistan, miksi en hirveesti alkoholin kanssa leiki!

Jotain tuttua löytyi myös nimikylteissä käytetyistä kartongeista...

...Kuten pöydillä olleista kaitaliinoistakin ;)


Mutta hauskaakin hauskemmat muistot näistä häistä jäi. En varmaan koko elämäni aikana ole nauranut niin paljoa, kuin menneenä viikonloppuna, ja meikämannen henkilökohtaisesti tuntevat tietävät, että se on aika paljon se! Meitä jäi juhlapaikalle pieni lössi yöpymään ja sen porukan voimin sitten juhlittiin puoli kuuteen saakka aamulla. Mää kävin tosin klo 2-3 välillä ottamassa siinä pientä välikuolemaa ja sen jälkeen nousin pirtsakkaana remmiin takaisin mukaan. Väitän kyllä, että taustalla olleiden parin tunnin yöunilla oli vaikutus myös tilanteeseen, ei pelkällä alkoholilla. En kuitenkaan sitä boolia ihan hullunlailla kurkkuuni kaatanut.




 Polvet kiittävät, sattuneesta syystä. Juhlia varten ostettu uusi mekko on likaisena, tuli siis pesulakeikka (Sama juttu kyllä K:lla, en ollut siis ainoa, hah!). Nukuttuja tunteja tähän viikonloppuun ei mahtunut ihan liikaa. Maha kipeenä nauramisesta. Päätäkin meinaa edelleen särkeä. SILTIKIN, fiilikset viikonlopusta on hemmetin loistavat. Vielä kerran, suurensuuret onnittelut ja isot kiitokset ihanalle hääparille, sekä kaikille muille asianomaisille!

Tuuletettiin K:n ja Mikon kanssa hääparin kunniaksi tekemällä komeita polviliukuja, paljain polvin. Näihin nerokkaisiin ideoihin ei tarvita edes alkoholia. Ollaan muuten vaan niin kamalan fiksuja ihmisiä ;)

Koko mekko on kauttaaltaan tahroissa...Multa löytyy muutenkin aina koko viikon ruokalista vaatteista.



Mekko kokonaisuudessaan.

Kauniit metsänhenki kengät, jotka olivat kuitenkin mulle liian isot. En pystynyt käveleen näillä olleskaan, vaan ne lensivät kaaressa pois jo kirkon pihalla. Tepastelin siis autolle varpasilteeni. Onneksi mukana oli myös ballerinat, joilla loppu ilta hurahti, ainakin siihen asti että villasukat ilmestyivät jalkaan :D
Voitteko muuten kuvitella sitä ketutuksen määrää kun viikonlopun kuvaukset hoidettiin digipokkarilla...? Tottunut siihen järkkärillä leikkimiseen, niin ei hittolainen... >:(

Häiden yhteydessä tuli luonnollisesti tavattua muitakin sukulaisia. Sain juhlien yhteydessä tädiltäni Lululta hänen äitinsä, eli mummuni tekemiä pieniä...pöytäliinoja? Mikä olisi oikea nimitys...? No, kuitenkin, tässä kuvaa yhdestä niistä, joka pääsi heti meidän bamburuukkun alle edustamaan:




Ja arvaatteko mikä kamala ikävä mammalla oli näitä lyhytkarvaisia mölliäisiä? Jätkät viettivät rattoisan viikonlopun 2. kodissani, tätini luona maalla.



Ikävä on oletettavasti ollut molemmin puoleista, sillä nyt tämä meidän läskipalleromme Make roikkuu mun lahkeissani käytännössä koko ajan...Voi reppanaa. Ei, mamma ei ole nyt lähdössä yhtään mihinkään.

Ps. Lupasin tädilleni laittaa kuvan äidin aikanaan 50 v. lahjaksi saamasta taulusta, joten täältä pesee, kuva on peräisin äidin 50 v. juhlista:


tiistai 13. toukokuuta 2014

Isä



Isä 1957-2007

Sun veresi virtaa mun suonissani

Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo
Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo
Mun veri on sun...




Tänään oli sitten isän muistelun aika. Isä nukkui pois 7 vuotta sitten. Maaginen luku toi 7, eikös sitä puhuta, että ihmiset ikään kuin uudistuvat 7 vuoden sykleissä. Siitä johtuen monesti joka 7 vuosi on parisuhteissakin se hankalin ja raastavin. Isän kohdalla voimabiisi on mulle ollut Neljän ruusua- Veri. Kuulin tuon kappaleen paria päivää ennen isän kuolemaa ekan kerran, eikä tällöin ollut ollenkaan vielä tiedossa, miten lyhyt aika isällä olisi jäljellä. Kuitenkin, tän biisin kuulin Kangasalan yläasteiden karaokekilpailuissa, ja mieleeni nousi kuva hautakivestä, isän nimellä varustettuna. Tiesin siitä hetkestä lähtien, että isä ei tulisi selviämään aivokasvaimesta. En tosin kyllä olisi ikinä uskonut sen tapahtuvan niin pian. 

Tuosta biisistä vielä, nyttemin kun olen kuunnellut sen sanoja tarkemmin ja oikein pohtimalla pohtinut niitä, niin tuo "Mutta joit rakkauden"- kohta on pistänyt miettimään. En tiedä mikä sen merkitys on, mutta itselle tulee nykyisin mieleen alkoholismiin kuollut henkilö, mikä ei taas isäni kohdalla pidä paikkaansa alkuunkaan. Kuitenkin tuon biisin merkitys on todella suuri mulle. Tää biisi oli pitkään semmoinen, etten voinut lainkaan kuunnella tätä itkemättä. Silti vaan aina kuuntelin uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta kauhea poru päällä. Se oli kuitenkin todella terapeuttista. Äiti joskus mulle pienenä ohjeisti aina "Itke vaan niin paljon kuin tarvii, se helpottaa." Ja sitä ohjetta käytin tuossakin hyväkseni. Mitä enemmän itki, sen helpompi itsellä oli olla. Tosin, joskus, autolla ajaessa, toi biisi sattui soimaan, täytyi ihan tien poskeen pysähtyä, kun ei siitä ajamisesta mitään tullut.

Kävin tänään iskälle istuttaan parit orvokit, vein kynttilän (Joku muukin oli ehtinyt tehdä saman liikkeen.) ja siistin kiviä talven jäljiltä parempaan kuntoon. Täytyykin tehdä kesäkukkia viedessä äidin haudalla sama juttu.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Itku ja hammasten kiristys...

Ensimmäiseksi haluan toivotella kaikille äiti-ihmisille oikein hyvää äitienpäivää! <3 Omaa äitiäni kävin tapani mukaan muistamassa kynttilällä ja ruusukimpulla. Kerron tuonnenpana, tarkemmin tämän päivän kulusta, mutta heti alkuun pitää tehdä pieni tunteiden purkaus. Mun rakas, Sonyn Alpha 55 sanoi sopimuksensa  irti. Nyt mulla ei ole järkkäriä. Helvetin kiva, anteeks nyt vaan kielenkäyttöni. Arvaatteko sitä ketutuksen määrää, mitä mulla nyt on?! No, tapani mukaan koitan etsiä asian valoisaa puolta esim. Onhan se jo kolme vuotta palvellu uskollisesti, ettei ihan uunituore kamera enää...Mutta silti, tuntuu tosi kurjalta. Varsinkin, kun järkkäri on näytellyt isossa osassa, tän mun bloggaamisen yhteydessä. Tämä tragedia tapahtui siis veljeni M:n  lauantaisissa mikroautokisoissa. Parastahan tässä on se, ettei itselläni ollut osaa eikä arpaa tähän hajoamiseen! Kesken kuvan oton, kamerasta kuulu KLIK ja phiuuu....Pimeäksi meni. Kisat ei veljen osalta olleet ehtineet edes vielä alkaa, kun tämä tapahtui! Sain alkutunnelmia tallennettua muistikortille, mutta siihen ne jääkin. Uskollinen Samsung Galaxy S2 pääsi näyttämään kyntensä ja muutaman kuvan sillä nappasin kisoista. Toki puhelimesta kesken kaiken loppui akkukin kaupan päälle. Kaippa tällekkin möllille onnettomuudelle on jokin tarkoituksensa, mutta vielä ei ainakaan sen salat ole mulle avautuneet! Kaikella on tarkoituksensa, kaikella on tarkoituksensa....

No, tässä teille nyt kuitenkin näitä vähäisiä tunnelmapaloja kisoista:






Velipoikaa aavistuksen saattoi väsyttää, aamu kuudelta ollut herätys ja pitkän päivän olivat jo ehtineet tehdä kuvien otto hetkellä (Huom! Kisa ei siis ollut alkanut vielä :D). M ajaa kisoissa yhdessä ystävänsä kanssa ja yllä oleva mikroauto onkin äijien yhteinen kapistus. Määkin tahdon ajaan!!!! Oon itsekin jokusen kerran mikroautolla (En tosin tällä ko. kisa-autolla) päässy huristeleen, kallista lystiä vaan noilla vuokra-autoillakin kaahailu on! :(




Veli M:n työkaveri oli tullut soittelemaan paikan päälle musiikkia ja mukana touhussa hääri myös veljeni H :) Kiva kun nyt pienellä aikaa on päässyt useamman kerran tapaamaan porukalla!! Nää pari yllä olevaa kuvaa olivat viimeiset, mitä Sonyllani sain :(




Kännykkä vauhdissa. Kyllä sillä ihan kelpoja kuvia tulee, onhan tässä sentään huimat 8 megapixeliä! On meinaan laatu kamaa kun vertaa tabletin 3 mp kameraan...Vertailun vuoksi, järkkärissäni on 16,2 mp.


Pitkä päivä takana, mutta velipojilla oli vielä pidempi. Hauskaa ja jännittävää kuitenkin oli seurata kisoja, ja muutenkin viettää aikaa veikkojen kanssa. On ne vaan niin tärkeitä mulle. Kisat olivat siis Toijalassa ja sieltä kotio palatessa, poikkesimme Vesilahden kautta äidin haudalle viemässä kynttilät ja kukkaset. Ajattelin, että ovat sitten äitienpäivänä valmiina siellä, koska jos tänään ois sinne menty, olis ollut vasta myöhäinen ilta kun oltaisiin ehitty. Vesilahti kun ei ole ihan kivenheiton päässä meistä. Ja juu, minähän sen hautapaikan valkkasin, mutta siihen oli syynsä, miksi Vesilahti.

Tänään sitten herättiin aamusta oikein pirtsakoina ja mentiin aikasteen meidän lähellä olevalle kentälle taas heittelemään frisbeetä jätkille. Mikon vanhemmat tulivat myös Hellu-boxerinsa kera. Kyllä siellä piskit sai juosta oikein urakalla taas :D Ja vielä kun oli nyt kolmas otus mukana, tuntui, että vauhtia riitti entistä enempi. Puolilta päivin sitten mentiin Mikon vanhempien kotiin äitienpäivä kaffelle ja sieltä sitten iltapäivästä suuntasimme toiseen kotiini, eli tädilleni L:lle maalle. Mummo ja pappa oli haettu myös sinne juhlistamaan äitienpäivää. Paikalla oli myös meikäläisen serkkuja ja setä. Kotio lähtiessä "palautimme" vanhukset kotiinsa ja kannettiin lahjaruusut sisälle. Kyllä sen huomaa jo, että tosi vanhoja niistä on tullut. Pappakin jo lähentelee 90 v., mutta silti sillä on pilke silmäkulmassa ja lanttu leikkaa paremmin kuin monella nuoremmalla :) Siinä mielessä onni, etten ole ollut töissä nyt pariin vuoteen, joten olen ehtinyt hyvin jeesailla noita isovanhempia enemmän. Siinä on kaksi ihmistä, joita kunnioitan kyllä todella paljon ja tahdon auttaakin heitä niin paljon kuin vain suinkin kykenen. Kuten olen ennenkin todennut, sukulaiset on mulle todella rakkaita <3

Tjooh, eiköhän siinä ollut tämän hetken kuulumiset :) Saapi nyt nähdä miten tän kamerapolitiikan kanssa käy, ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa bloggaamiseen. Hiljaiseksi en kuitenkaan suostu jäämään, että älkäähän livistäkö sieltä ruutujen takaa mihinkään ;) Jos et ole vielä tykännyt blogini facebook sivusta, niin voit tehdä sen TÄMÄN LINKIN kautta :) Loppuun vielä kuva perjantaisesta omasta hetkestä, (Joo, tää on tätä kuvamateriaalia, jota yleensä bloggareissa/ Hipstereissä inhotaan ;)) jolloin hörpin kaikessa rauhassa teetä, söin banaani-suklaakeksejä, kuuntelin Engimaa ja pelasin ANGRY BIRDSIÄ! Oi voi, taisin koukuttua siihen peliin taas. Viime viikonloppuna annoin veljenpoikani O:n pelata sitä luurillani, latasin sen varta vasten sille, niin eikös se kärpänen muhunkin iskenyt :) Oli kuitenkin kullan arvoinen puolituntinen, teki gutaa!