sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Enkeleitä onko heitä?


Onhan niitä, ainakin Anne Mattila on tästä vakuuttunut, niinkuin myös allekirjoittanutkin. Ehdin kuin ehdinkin tähän blogin ääreen, vielä ennen reissuamme! Sain juuri valmiiksi tätini synttärikakun (Perinteinen mansikkakakku, RUNSAALLA kermalla ;)) ja nyt tässä ennen synttäreille lähtöä, oli hyvä rakonen tulla raapustelemaan eilisen keikan kuulumiset.



Eilen oli siis vuorossa Nokian Tottijärven Hämyslava. Oltiin tien päällä Mikon kanssa keskenämme, ja ehdittiin Hämyslavalle siinä yhdeksän jälkeen. Oltiin jo valmiina hyvissä ajoin lähtemään, mutta unohduttiin X-boxin pariin, ja kello kiisi eteenpäin kauheeta kyytiä, ihan huomaamatta :D Heh, näinkin voi käydä siis.




Anne Mistral-yhtyeineen olivat illan ainoat esiintyjät, joten ilta päättyikin inhimilliseen aikaan ja matkaakaan ei tämän lavan ja meidän kodin välillä ole kuin joku  40 km, joten nukkumaankin päästiin ajoissa. En tiedä meinaako tässä vanhuus iskee, kun ei oikein enää tahdo pystyä valvoon, ja nykyään arvostaa suunnattomasti näitä lyhyitä keikkamatkoja.... ;) Oli miten oli, mukava keikka kuitenkin oli! Saatiin kuulla Annen levyjen hittejä, Asfalttiviidakkokin pariin otteeseen, kun sitä niin toivottiin :) Annen vaki-basisti oli poikansa rippijuhlia juhlistamassa, joten Sputa tuuraamassa oli (Pahoitteluni, mikäli nimi menee väärin) Jussi Manninen. En tiedä kuvittelinko omiani, mutta musta tuntui, että erotin sen erilaisen basson musiikin seasta, ei sillä että soitto olisi jotenkin huonosti mennyt, päinvastoin, mutta jotenkin tuntui, että tämä basso soi jollakin tavalla "korkeammalta" kuin Spun...? Tiedä häntä, mulle basso on suhteellisen vieras soitin, enkä muutenkaan juuri ymmärrä noista mitään, mutta tälläinen fiilis meikäläiselle tuli :D Kuitenkin on niin monella keikalla jo käynyt, että ei se varmaan ihme ole, jos havaitsee eroavaisuuden, tuurajan ollessa paikalla...? :D



Ekan setin aikana kiinnitin huomiota Annen kosketinsoittaja Räyskin paljaisiin varpaisiin, ja niin kiinnitti Mikkokin ja tuumasi: Teillä on samanlaiset varpaat! Sain aivan kamalan nauruhepulin, eikä siitä meinannut tulla loppua :D Kun hepuli yltyy pahimmilleen, kuulostan mielestäni jo edesmenneeltä vaariltani, jonka naurun muistan sellaisena hassun pihisevänä, oikein kunnolla keuhkoista tulevana :D Mainitsin asiasta sitten seuraaan setin alussa Räyskille, joka pöyristyi, eihän naisille tommosia saa sanoa ;)





















Ilta hujahti haipakkaa ohitse, hyviä esiintyjiä seuraten ja keikkakavereiden kanssa oleillen, jotka myös toivottelivat mukavaa matkaa meille :) Lämpöä riitti taas yllinkyllin, ja vettä sai kurkusta kaataa alas yhtenään. Oli ihan luksusta hypätä autoon, kun sai ilmastoinnin pauhaamaan täysille, omassa autossani ei semmoista hienoutta löydykkään. Kun sitten kotipihaan päästiin, meinas multa poru päästä, kun astuttiin parkkipaikalla autosta ulos: Ilmoille kajahti kamala ulvominen ja kiljuminen, joka tottakai kuului MEIDÄN ASUNNOSTA. Kyllä sen oman piskinsä äänen tunsi heti. Mikillä on iskenyt taas joku vahtikoira vimma, ja se päivystää nyt aivan kaiken mahdollisen. Sen takia pistettiin Mikille haukunestopanta lähtiessä, mutta eihän se mitää nyt tehonnut! Koko kämppä haisi sitruunalta kun tultiin sisälle....Rupes pelottamaan, että mitä jos Miki onkin kiljunut siellä koko illan, vaikkei me montaa tuntia oltukaan pois! Naapurit kiittää... Mää en tajua mikä sille nyt taas on iskenyt, pitkään meni niin hienosti... :(

Ja loppuun jälleen kerran pakolliset lumppukuvat:


Voitteko muuten uskoo, kuinka onnelliseksi mut teki se, että saan tukkani taas kunnon nutturalle?! Pikku hiljaa hiusten pituus lähenee jo "normaalia"  :D  Lisäksi värjäsin hiukseni taas eilen sävyteshampoolla, astetta tummemmiksi, noin niinkuin reissun kunniaksi. Nyt ei tullut ihan niin musta kuin edellisellä sävytyskerralla, jolloin värinä oli "tummanruskea", nyt mentiin "pähkinänruskealle" ;)

Nyt alkaa olla aikamoiset lähtötäpinät päällä, reilun 12 tunnin päästä pitää jo sitten nousta ylös ja ottaa suunnaksi Helsinki-Vantaan lentokenttä!! Siistiä! :D Käytiin eilen vielä velipojan kanssa ottamassa vähän pohjarusketusta pintaan, läheisellä rannalla. Oli hauska käydä oikein kunnolla pulikoimassa ja hyppimässä :D En oo vuosiin hyppiny tornista tai päälleni veteen, mutta kyllä sieltä takaraivosta se uskallus jostain löytyi :D Nyt täytyy kyllä lopetella ja alkaa valmistautuun synttäreille lähtöön!

Synttärikakku!

Miki ja Make jää sitten samalla reissulla hoitoon, nyyh! Mulla on jo valmiiksi ikävä mun pikkuisia elukoitani. Niillä kaikilla on kuitenkin hyvät hoitajat, niin Mikillä ja Makella, kuin Einarilla ja Taunollakin, että eiköhän tästä viikosta kunnialla selvitä. Oon juurillain -blogi hiljenee nyt reiluksi viikoksi, mutta sitten palataan taas sorvin ääreen! Näkemisiin! :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tähän väliin arkikuulumiset

Mummolan kukkiva puu. Olikohan se sitten se Jasmiinipuu?

Noniin, vaihteeksi tulee tämmöinen perinteinen kuulumisia käsittelevä postaus. Nyt viime aikoina oon postauksissa kertonut vain, että  missä ollaan menty... :D No, ei sillä, eipä tässä hirveen ihmeellisiä kuulumisia ole päässyt kertymäänkään, ottaen huomioon, että edelleenkin etsin töitä. Ja kyllästymiseen (Lue; Vittuuntumiseen) asti saanu selventää asioita työttömyydestäni kyseleville. Oletko tehnyt niin, näin tai noin? No hitto olen, mutta ei auta >:(  Murh! Alkopa tää taas kauheen positiivisesti, mutta tää aihe on mulle niin helkkarin tulen arka, ettei tarvii kun jonkun kysellä, että mitä oon suunnitellut tulevaan, niin hiillyn heti :D ANTEEKSI TÄSTÄ!

Ennen operaatiota, suihkun raikkaina.


Jepsis, mutta, mennää kivempiin juttuihin :D Osa ehkä muistaakin, kun alkuvuodesta käytettiin pojat trimmaajalla...? No, nyt noiden turrien turkki rupes oleen meidän makuun taas vähän turhan pitkä (Erityisesti näillä helteillä!), mutta ei raaskittu viedä niitä nyt taas trimmaajalle. Sitten pohdittiin, että aika tiheään tahtiin niitä saatais olla sinne trimmaajalle kuskaamassa, jos kolmen kuukauden välein niin pitäisi tehdä. Päätettiin ottaa riski, ja ostaa koirille tarkoitettu leikkuri oheis tilpehööreineen, vaikka eka tee-se-itse-trimmaus vuosi sitten olikin aivan kamala.

Poitsujen shampoo oli jo aikapäiviä sitten loppu, joten semmoinenkin täytyi uusi ostaaa. Ennen meillä oli Espreen Rainforest shampoota, jonka tuoksu oli aivan taivaallinen! Nyt ei semmoista ollut saatavilla, joten tyydyttiin ostamaan kuvassa näkyvä shampoo. Mustikkamuffinsin tuoksuinen, ja hieman yllättäen, tuoksu on aika lähellä Rainforest shampoon tuoksua, hö?! :D Joka tapauksessa, ensimmäiseksi uhriksi joutui Miki. Tuherrettiin Mikon kanssa YHDESSÄ Mikin turkin parissa 2 tuntia. Voi hyvänen aika, mun kärsivällisyydellä se oli ihan hullun hommaa. Lopulta tultiin tulokseen, että Mikin alusvillan on täytynyt olla vielä vähän kosteeta, vaikka turkki muuten olikin kuiva, joka puolestaan aiheutti ongelmat. Make jätettiin odottamaan seuraavaan päivään, jolloin homma sujui paljon helpommin ja vähemmällä tuskalla! Eli, nyt vahingosta viisastuneena tiedetään, että edellis iltana kun pestää jätkät ja seuraavana aamun leikataan, hyvä tulee! Noi ohennus- ja tassusakset osoittautui aivan kullan arvoisiksi hankinnoiksi. Ilman niitä ois ollu paljon hankalampaa, eikä lopputulos ois varmaan ollu ihan yhtä hyvä. Ohennussaksilla saatiin korvakarvat ja hännät hoidettua fiksun näkösiksi :) Onhan ne taas tommoset hemmetin ruipelot, muttei ne mun mielestä yhtää pöllömmän näköiset oo, vai mitä tuumitte?

On ne ainaki hitosti paremmat kuin vuosi sitten kesällä! :D Mikin ja Maken livenä nähneet tietävät mistä mää puhun :D Tossa trimmaus hommassa pääsee meikäläisen nousevanmerkin Neitsyt vauhtiin, eli en meinannu millään saada tarpeeksi siistiä lopputulosta mielestäni, nyhersin ja nyhersin pikkutarkkaa piiperrystä, ja edellee tuskastuttaa jos nään koirista töröttävän pitkän tupsun :D Huoh, ehkä sitä oppii vähän rennommin ton tulevaisuudessa ottaan... Toivossa on hyvä elää.

Käytiin taas maanantaina vaihteeksi Tammelan torilla syömässä Ullan grillin makkaraperunat. Itsellänihän tosiaan oli pieni annos, siinä missä Mikolla ja Mikon veljellä oli isot. Ja kaikki otettii loppuannos kotiin mukaa, ei pystyny syömää koko satsia kerralla, sen verran runsas annos on :D Mutta on se vaan hitto vie hyvää!

Nämä otusöhkiäiset porskuttelee terraariossa vanhaan, tuttuun malliin. Ikä painaa herroja jo, mutta kyllä toistaiseksi nää on sinnitelly varsin hyvin ja terveenä. 3 v 4 kk on Taunon ja Einarin ikä nyt, ihan kiitettävä jo siis :) Vähän on taas tämmöstä ressinpoikasta vaan näiden kanssa, SILLÄ, eihän me malteta ollenkaan pysyä aloillamme, ja kadotaan taas viikoksi reissuun. Hävyttömät. Luotettava gerbiilivahti, Mikon isä siis, tulee tsekkailemaan pikkuisten pärjäämiset täällä sillä aikaa. Pakko sanoa, että ittee pikkusen meinaan hävettää, kun toiset on jo niin vanhoja. Tän reissun jälkeen näköpiirissä ei ole pidempiä matkoja, niin saa olla näidenkin lähellä enemmän. Ja tottakai piskien, jotka lähtee hoitoon tädilleni maalle :) No, mihinkä me sitten ollaankaan menossa...?


Ostin jopa tätä reissua varten elämäni kalleimmat arskat, joten niiden ois parempi palvella hyvin ja pitkään! Käytiin optikkoliikkeestä ostamaan meikäläiselle nää RayBanit (Ne oli alennuksessa!),  Mikolle puolestaa Bollet (Nekin oli!). En oikeesti IKINÄ hanki mitään merkkituotteita, tai muitakaan kalliita tuotteita, mutta ajattelin, että nyt näihin on hyvä panostaa, kun kuitenkin omat silmät on kyseessä, ja siellä mihin mennään arska paistelee ihan kivasti. Niinkin kivasti, että jopa minä aion käyttää siellä aurinkorasvaa (Jonka kohdalla koen tulleeni pahemman kerran huijatuksi >:( Menin apteekkiin ostamaan aurinkorasvaa ja näin vaan tuota yhtä ainoaa rasvaa siellä ja katoin innoissani, että jee -20 % alennuskin vielä, mutta en sitten älynnyt hintaa tarkemmin kattoa. Vajaan 30 e rasva tuli ostettua, joten PAREMPI OLLA TEHOKASTA, NI!).

Meikäläiselle vastaavanlainen reissu on jo 4., kun taas Mikolle 1. Tosin, mun edellisestä aurinkolomasta on aikaa...11 vuotta...? Kaikki ne reissut suuntautuivat Espanjan saarille. No, nyt me kuitenkin ollaan menossa KREIKKAAN! :) Lefkaksen saarelle. Voitteko uskoo, että oon innoissani?! Mikolle tää on ihan uutta ja ihmeellistä, saas nähdä minkälainen maku sille jää rantalomasta, että lähretäänkö enää ikinä uudellee... ;)

Varattiin äkkilähtö isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa, ja lähdetään ensi maanantaina. Hitokseen aikasin -,- Ehkä sen kuitenkin kestää tässä tapauksessa :D Ainoo mikä hirvittää, on se lentomatka, kun edellisen kerran kun lähdettiin lentsikalla reissuun (Pari vuotta sitten Skotlantiin, Edinburghiin), mulla oli jäätävän huono-olo lentokoneessa. Kuten tulee myöskin junassa, laivassa ja autossakin helposti. Kuulun matkapahoinvoivien sukuun ja heimoon. Ei auta ei.

En tiedä, onko tää viimeinen postaus ennen reissua, vai ehdinkö päivittää keikkakuulumiset sunnuntaina, kun lauantaina tarkotus ois mennä Anne Mattilaa katsomaan Nokialle. Aluksi suunniteltiin, että tänäänkin ois sinne Annelin keikalle Punkalaitumelle, mutta kelin ollessa noin lämmin, ei autossa tee mieli jumittaa, ja toisekseen, on tässä aika paljon menoa ja meininkiä joka suuntaan, että ehkä ihan hyvä olla välillä joutenkin :D

Katsotaan kuinka käy, nyt täytyy lähtee hakemaan Mikin nimilaattaa, joka oli tippunut Mikon porukoiden pihaan. Ite ei moista huomattu, mutta onneksi siellä se oli osunu porukan silmään!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hyvät naiset, pahat naiset ja Rönniläiset...!



Ah, että mää niin diggailen näistä Anneli Mattilan kitaristin, Mikon, spiikeistä! :D Jos jollekkin nyt jostain kumman syystä tai toisesta jäi vielä epäselväksi, oltiin eilen siis Anneli Mattilan keikalla Rönnissä. Oltiin matkassa Mikon porukoiden sekä Mikon äidin ystävättären kanssa. Rönnissä oli paljon tuttuja keikkakavereita, oli tosi mukava nähdä teitä!


Pakko sanoa, että rahtusen lavalla heilujia kävi sääliksi: Itsellä oli yleisössä ollessa pirskatin kuuma, niin voin vain kuvitella olot, jotka esiintyjillä oli, huhhuh! Mutta eipä se kyllä tuntunut vaikuttavan millään muotoa esiintymiseen, loistavaan malliin keikka sujui. Illan toisena esiintyjänä oli Juhamatti. Olin kyllä erittäin mielissäni tästä, koska Juhamatilla sattuu olemaan eräs, hyvinkin tunnettu, biisi, jonka kuuleminen on aina yhtä hienoa ja liikuttavaa, erityisesti livenä. Ollaan kerran aiemmin nähty Juhamatti, silloin oltiin Annen perässä Harjavallassa V2:ssa.




Biisihän on tottakai, THE_VOLGA! Oltiin Annelin settien välissä alhaalla käymässä, ja kun päästiin takaisin ylös, kipitin äkkiä yhdeltä keikkakavereistani kysymään täpinöissäni "Eihän Volga oo tullu vielä?!" No eihän se onneksi ollu, vaan heti kysymykseni perään alkoi Volgan ensitahdit kuulua. Jeppis! Jammailin ihan onnellisena lavan edessä, samalla kuitenkin puoliksi porua pidätellen. Noniin, ja kohta joku kysyis: Mikä siinä ny niin sitten on? Ei, ei se ole se biisin surullinen tarina, vaan tää kyseinen biisi tuo niin vahvasti erään Levi-reissun vuonna 2006 kevättalvella.



Oltiin isäni työpaikan mökillä, ja siellä oli karaoke vehkeet + muita DVD:itä. Yhdeltä DVD:ltä löytyi taltioituna Juhamatin laulamana tämä ko. biisi. Jotenkin siitä nousi tuon reissun the_biisi, varsinkin kun isäni kävi sen laulamassa pariinkiin otteeseen eräässä karaokepaikassa. Niin, ja nyt varmasti hokasittekin jo pointin: Yhdistän Volgan todella vahvasti siis isukkiin, ja paaaah. Kattia kanssa kun pitää olla semmoinen porukolli. Välillä aina lauletaan tätä tätini miehen kanssa täysillä kotikaraokessa, mutta silloin se on vaan helkkarin hauskaa, enkä ehdi siinä kohtaa isää ajatella...*Mutinaa ja jupinaa* No, jokatapauksessa, olis tehnyt mieli, kappaleen loputtua, rynnätä lavalle halaamaan Juhamattia, mutta, ehkä ihan hyvä vain, että sain pidettyä tunnekuohuni kasassa ;) Ois äkkiä saattanu jäädä näkemättä Annelin toinen setti. Juhamatti osion loppuun pakko sanoa: Hitokseen hientsat paidat orkesterin jäsenillä oli! Ihan totta, vaikkei ne mitkää super erikoiset olleetkaa, mutta mulla ne iski positiivisesti silmää! :D

Saku oli eksynyt myöskin hengaileen lavatansseihin.



Annelilla ja Recadoksen pojilla oli 100 lasissa eilen illalla, tosi hauskaa seurattavaa! Anneli taputettiin tupla encorelle! :D Kyllä tää bändi toimii Annelin kanssa yksiin täydellisesti. Erityismaininnan ansaitsee kosketinsoittaja Jarkko, jota me anopin kanssa fanitetaan kyllä kovasti! :D Siinä on kyllä mies, jolle on siunaantunut todella upea ääni...Joo tiedän, oon ennenkin hehkuttanu, mutta kun ei siitä vaan yli pääse :D




Sen verran on pakko motkottaa, että ohjelmistosta puuttuu kaksi hitsin hyvää Annelin levyttämää biisiä, "Tää on hullu yö" sekä, ylläripylläri, "Oon juurillain"! :D





















Kiitos Annelille ja Recadokselle hauskasta illasta, saas nährä lähdetäänkö me  Annelin keikalle seuraavan kerran jo keskiviikkona! Ois mahdollisuus päästä kokonaan uudelle keikkapaikalle...Hm. Tämä on mietintämyssyssä nyt :) Sitten loppuun vielä pakolliset vaatekuvat:



(Lerssoni: Onkos ny tarpeeks värikästä, hä?! ;))

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Mökillä Ulvilassa


Perjantaina pakattiin meitin Avensikseen itsemmme, piskit, hirveesti syötävää ja läjä lautapelejä: Oltiin nääs lähössä mökkeileen pikkuserkkujeni P:n ja K:n sekä P:n aviomiehen E:n kanssa. Reissu oli ainakin meikäläisten mielestä kaikinpuolin onnistunut loistavasti, mitä nyt parit PAARMAT kiusasi. En oo eläessäni niin montaa paarmaa teilannut, mitä tän viikonlopun aikana tuli läiskittyä. Lisäksi se, että automatkaan ei kulunut mitään tuhottomia aikoja oli iso lusa :) 



 Meitä kyllä onnisti, kun valittiin mökkiviikonlopun ajankohta: Saatiin ihan huikeet kelit! Oli meinaan kunnon kesämeininki, aurinko porotti, lämpöä riitti ja pulikoitiin Suomen lämpötiloihin nähden lämpöisessä järvivedessä. Piskitkin nautti täysillä, kun pääsivät uiskenteleen aina kun teki mieli. Kerrankin määkin pääsin pelaileen mieleisen paljon lautapelejä, harvemmin nykyään kun on tommosia mahdollisuuksia, että voi pitää tommosia lautapelimaratooneja  :D  

Ja saunomisesta ei varmaan tarvii erikseen mainita: Pääsin taas parina päivänä putkeen saunomaan....Ai että!! :) Ennen kaikkea kuitenkin seura oli se, mikä teki reissusta niin hauskan: Kun on niin samanhenkistä porukkaa, tarpeeksi kahelia ja huumorintajuista, ei vaan voi tulla kurjaa reissua! Valvottiin pikkutunneille saakka, saunoessa, lättyjä paistaessa (Ja toki SYÖDESSÄ!) ja juurikin pelejä pelaillessa. Ja mikä parasta: Piskit sai olla ihan kokoajan, kaikessa mukana. Se on tärkee juttu meikäläisille (En kylläkään epäile, ettei piskeille ois ollu) <3 Onneksi oli suhteellisen tuore ystäväni matkassa taasen, ja saatiin ikuistettua hauskoja hetkiä. Nyt haluan jakaa ne hetket teidän kanssanne, joten täältä (Jälleen kerran!) pesee: 








Yhtenä ohjelmanumerona meillä oli P:n nukkejen kuvaaminen. P harrastaa nukkejen keräilyä, ja nyt oli hyvä miljöö räpsiä kuvia niistä. Laitan tähän pari esimerkiksi: 



Mikäli mielit tutustua P:n nukkejuttuihin tarkemmin, P:n blogi on Meripihkaa ja Kuunhelmiä. Blogista löytyy kyllä myös kaikkia muitakin hyviä juttuja, esim. matkakertomusta Karjalaan hiljan suuntautuneesta matkasta. 










Kuten kuvista näkyy, paahdettiin myös vaahtokarkkeja. Ja ainakin meikäläisen ilmeestä päätellen, se tuntui olevan haastavaa puuhaa. E päätyi paahtamaan varsinaisen kuningas vaahtokarkin, jota ei enää äkkiselteen vaahtokarkiksi arvaiskaan :D Vilvoittavien järvipulahduksian ohessa tehtiin P:n kanssa luonnon omat savihoidot., sitä kun järvenpohjassa riitti. Illalla sitten katseltiin, että oho, vähän meinaa iho kuivua ;) K sen sijaan päätyi tekemään taidetta savesta: Savikallo! Hui! 








Nyt tälläkin hetkellä oon tosi iloinen, että oon aloittanut bloggaamisen. Näitä kokemuksia on todella kivaa päästä jakamaan muillekkin, ja tää netti-blogihan on aivan täydellinen siihen tarkoitukseen :) Toivottavasti teitäkin kiinnostaa, edes pikkuisen ;) Eipä siinä, seuraavan Heinähattutäti-kuvan myötä haluan toivottaa teille oikein kivaa alkavaa viikkoa, oli se sitten työn tai loman merkeissä :) Nähdään taas! <3