Tähän väliin arkikuulumiset

Mummolan kukkiva puu. Olikohan se sitten se Jasmiinipuu?

Noniin, vaihteeksi tulee tämmöinen perinteinen kuulumisia käsittelevä postaus. Nyt viime aikoina oon postauksissa kertonut vain, että  missä ollaan menty... :D No, ei sillä, eipä tässä hirveen ihmeellisiä kuulumisia ole päässyt kertymäänkään, ottaen huomioon, että edelleenkin etsin töitä. Ja kyllästymiseen (Lue; Vittuuntumiseen) asti saanu selventää asioita työttömyydestäni kyseleville. Oletko tehnyt niin, näin tai noin? No hitto olen, mutta ei auta >:(  Murh! Alkopa tää taas kauheen positiivisesti, mutta tää aihe on mulle niin helkkarin tulen arka, ettei tarvii kun jonkun kysellä, että mitä oon suunnitellut tulevaan, niin hiillyn heti :D ANTEEKSI TÄSTÄ!

Ennen operaatiota, suihkun raikkaina.

Jepsis, mutta, mennää kivempiin juttuihin :D Osa ehkä muistaakin, kun alkuvuodesta käytettiin pojat trimmaajalla...? No, nyt noiden turrien turkki rupes oleen meidän makuun taas vähän turhan pitkä (Erityisesti näillä helteillä!), mutta ei raaskittu viedä niitä nyt taas trimmaajalle. Sitten pohdittiin, että aika tiheään tahtiin niitä saatais olla sinne trimmaajalle kuskaamassa, jos kolmen kuukauden välein niin pitäisi tehdä. Päätettiin ottaa riski, ja ostaa koirille tarkoitettu leikkuri oheis tilpehööreineen, vaikka eka tee-se-itse-trimmaus vuosi sitten olikin aivan kamala.

Poitsujen shampoo oli jo aikapäiviä sitten loppu, joten semmoinenkin täytyi uusi ostaaa. Ennen meillä oli Espreen Rainforest shampoota, jonka tuoksu oli aivan taivaallinen! Nyt ei semmoista ollut saatavilla, joten tyydyttiin ostamaan kuvassa näkyvä shampoo. Mustikkamuffinsin tuoksuinen, ja hieman yllättäen, tuoksu on aika lähellä Rainforest shampoon tuoksua, hö?! :D Joka tapauksessa, ensimmäiseksi uhriksi joutui Miki. Tuherrettiin Mikon kanssa YHDESSÄ Mikin turkin parissa 2 tuntia. Voi hyvänen aika, mun kärsivällisyydellä se oli ihan hullun hommaa. Lopulta tultiin tulokseen, että Mikin alusvillan on täytynyt olla vielä vähän kosteeta, vaikka turkki muuten olikin kuiva, joka puolestaan aiheutti ongelmat. Make jätettiin odottamaan seuraavaan päivään, jolloin homma sujui paljon helpommin ja vähemmällä tuskalla! Eli, nyt vahingosta viisastuneena tiedetään, että edellis iltana kun pestää jätkät ja seuraavana aamun leikataan, hyvä tulee! Noi ohennus- ja tassusakset osoittautui aivan kullan arvoisiksi hankinnoiksi. Ilman niitä ois ollu paljon hankalampaa, eikä lopputulos ois varmaan ollu ihan yhtä hyvä. Ohennussaksilla saatiin korvakarvat ja hännät hoidettua fiksun näkösiksi :) Onhan ne taas tommoset hemmetin ruipelot, muttei ne mun mielestä yhtää pöllömmän näköiset oo, vai mitä tuumitte?

On ne ainaki hitosti paremmat kuin vuosi sitten kesällä! :D Mikin ja Maken livenä nähneet tietävät mistä mää puhun :D Tossa trimmaus hommassa pääsee meikäläisen nousevanmerkin Neitsyt vauhtiin, eli en meinannu millään saada tarpeeksi siistiä lopputulosta mielestäni, nyhersin ja nyhersin pikkutarkkaa piiperrystä, ja edellee tuskastuttaa jos nään koirista töröttävän pitkän tupsun :D Huoh, ehkä sitä oppii vähän rennommin ton tulevaisuudessa ottaan... Toivossa on hyvä elää.

Käytiin taas maanantaina vaihteeksi Tammelan torilla syömässä Ullan grillin makkaraperunat. Itsellänihän tosiaan oli pieni annos, siinä missä Mikolla ja Mikon veljellä oli isot. Ja kaikki otettii loppuannos kotiin mukaa, ei pystyny syömää koko satsia kerralla, sen verran runsas annos on :D Mutta on se vaan hitto vie hyvää!

Nämä otusöhkiäiset porskuttelee terraariossa vanhaan, tuttuun malliin. Ikä painaa herroja jo, mutta kyllä toistaiseksi nää on sinnitelly varsin hyvin ja terveenä. 3 v 4 kk on Taunon ja Einarin ikä nyt, ihan kiitettävä jo siis :) Vähän on taas tämmöstä ressinpoikasta vaan näiden kanssa, SILLÄ, eihän me malteta ollenkaan pysyä aloillamme, ja kadotaan taas viikoksi reissuun. Hävyttömät. Luotettava gerbiilivahti, Mikon isä siis, tulee tsekkailemaan pikkuisten pärjäämiset täällä sillä aikaa. Pakko sanoa, että ittee pikkusen meinaan hävettää, kun toiset on jo niin vanhoja. Tän reissun jälkeen näköpiirissä ei ole pidempiä matkoja, niin saa olla näidenkin lähellä enemmän. Ja tottakai piskien, jotka lähtee hoitoon tädilleni maalle :) No, mihinkä me sitten ollaankaan menossa...?

Ostin jopa tätä reissua varten elämäni kalleimmat arskat, joten niiden ois parempi palvella hyvin ja pitkään! Käytiin optikkoliikkeestä ostamaan meikäläiselle nää RayBanit (Ne oli alennuksessa!),  Mikolle puolestaa Bollet (Nekin oli!). En oikeesti IKINÄ hanki mitään merkkituotteita, tai muitakaan kalliita tuotteita, mutta ajattelin, että nyt näihin on hyvä panostaa, kun kuitenkin omat silmät on kyseessä, ja siellä mihin mennään arska paistelee ihan kivasti. Niinkin kivasti, että jopa minä aion käyttää siellä aurinkorasvaa (Jonka kohdalla koen tulleeni pahemman kerran huijatuksi >:( Menin apteekkiin ostamaan aurinkorasvaa ja näin vaan tuota yhtä ainoaa rasvaa siellä ja katoin innoissani, että jee -20 % alennuskin vielä, mutta en sitten älynnyt hintaa tarkemmin kattoa. Vajaan 30 e rasva tuli ostettua, joten PAREMPI OLLA TEHOKASTA, NI!).

Meikäläiselle vastaavanlainen reissu on jo 4., kun taas Mikolle 1. Tosin, mun edellisestä aurinkolomasta on aikaa...11 vuotta...? Kaikki ne reissut suuntautuivat Espanjan saarille. No, nyt me kuitenkin ollaan menossa KREIKKAAN! :) Lefkaksen saarelle. Voitteko uskoo, että oon innoissani?! Mikolle tää on ihan uutta ja ihmeellistä, saas nähdä minkälainen maku sille jää rantalomasta, että lähretäänkö enää ikinä uudellee... ;)

Varattiin äkkilähtö isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa, ja lähdetään ensi maanantaina. Hitokseen aikasin -,- Ehkä sen kuitenkin kestää tässä tapauksessa :D Ainoo mikä hirvittää, on se lentomatka, kun edellisen kerran kun lähdettiin lentsikalla reissuun (Pari vuotta sitten Skotlantiin, Edinburghiin), mulla oli jäätävän huono-olo lentokoneessa. Kuten tulee myöskin junassa, laivassa ja autossakin helposti. Kuulun matkapahoinvoivien sukuun ja heimoon. Ei auta ei.

En tiedä, onko tää viimeinen postaus ennen reissua, vai ehdinkö päivittää keikkakuulumiset sunnuntaina, kun lauantaina tarkotus ois mennä Anne Mattilaa katsomaan Nokialle. Aluksi suunniteltiin, että tänäänkin ois sinne Annelin keikalle Punkalaitumelle, mutta kelin ollessa noin lämmin, ei autossa tee mieli jumittaa, ja toisekseen, on tässä aika paljon menoa ja meininkiä joka suuntaan, että ehkä ihan hyvä olla välillä joutenkin :D

Katsotaan kuinka käy, nyt täytyy lähtee hakemaan Mikin nimilaattaa, joka oli tippunut Mikon porukoiden pihaan. Ite ei moista huomattu, mutta onneksi siellä se oli osunu porukan silmään!