sunnuntai 31. elokuuta 2014

Moimoi vain...

Heippahei! Blogin hiljaisempi jakso jatkuu vaan edelleen, mutta pyrin töistä huolimatta ehtiä tänne edes kerran viikossa raapustelemaan! Tuntuu, ettei oikein ehdi mitään tekemään vapaa-ajalla, nyt kun on töissä, mutta tiedän, että se johtuu siitä, että oon niin pitkän aikaa ollut kotona tässä taas. Tiedän myös sen, että tää rytmi tulee tasaantumaan n. parin viikon sisään, jolloin työrupeema onkin jo loppusuoralla! PLÄÄ! Mutta niin se vaan menee, joka tapauksessa oon tyytyväinen siitä, että edes välillä pääsee tekemään jotain, ja vieläpä tutussa ja erittäin kivassa paikassa, hyvien työkavereiden kanssa. Mietiskelin, että kuinkahan paljon kaiken kaikkiaan mulla on tuolta välinehuollosta jo karttunut työkokemusta...?

Kaikki alkoi Kiipula-säätiön järjestämältä nuorten kuntoutuskurssilta, johon kuului 80 vrk työharjoittelua, kolmessa eri pätkässä. Kaikki ne olin tuolla terveyskeskuksen välinehuollossa. Sen jälkeen oon tehnyt viiden viikon jakson, yhden viikon jakson ja nyt tällä hetkellä kuluvan kuukauden jakson. Tutuksi on paikka tullut siis! Jeps, eli, sillä saralla kaikki on hyvin! Eikä tässä muutenkaan ole valittamista elämän kulussa juuri nyt :D

 PAITSI, kävin eilen ensimmäistä kertaa häiden jälkeen kampaajalla, ja ketuks meni. Tukasta ei tullut semmoinen kuin olisin halunnut, ei leikkaus eikä väri, ja kun asiallisesti koitin huomauttaa asiasta, kampaaja otti hiukan itseensä...Huoh :( No, nyt mennään tällä mikä on. Ei auta kuin odottaa, että tukka taas kasvaa (Lähinnä tuo otsatukka ketuttaa...). Murheensa kullakin :)




















Semmosta. Kuvat ovat eiliseltä, kampaajan jälkeen otettuna. Lähdettiin siis kaveripariskunnan kanssa keilaamaan ja syömään. Keilaamassa käytiin Tampereella Hämeenkadun varressa sijaitsevassa Space Bowlingissa, ja huonoksi onneksemme, saimme radan, jolla oli teknisiäongelmia koko ajan. Onneksi henkilökunta oli fiksua ja saimme asiasta hyvitystä, erittäin fiksua toimintaa heiltä, isoa räpylää sinne suuntaan siis! Keilaamisen jälkeen mentiin syömään yhteen vakkarirafloistamme, panimoravintola Plevnaan! Jaaaaaa meitsi pääsi taas kerran herkuttelemaan valkosipulifriikin päiväunella! Ja koko muu seurue sitten kärsikin siitä loppu illan...:D Erityisesti Mikko raukka seuraavana yönä...Heh ;)



Tänään käytiin maalla, moikkaamassa isovanhempiani ja poikettiin samalla tädilleni, eli meikäläisen toiseen kotiin käymään. Olin varustautunut järkkärin kanssa matkaan ja YRITIN räpsiä piskeistä kivoja kuvia. Ihme kyllä, meidän malli-koiramme Miki ei ollut varsinaisesti poseeraamistuulella, vaikka yleensä se nimenomaan on se, josta saa niitä hienoja otoksia... :D



Sitten itse kuviin:








Kiitän ja kumarran jälleen kerran teille, jotka olette viitsineet lukea tämän :) Oon vähän pohtinut, josko poistaisin ton "luin" kohdan tuosta alapalkista...Se tuo itselle aina hirveesti ressiä, kun katsoo, että apua, taas noin vähän jengi klikkaillut sitä, ja toisaalta taas tiedän, että se on myös teille aika rasittavaa, kun koko ajan ruikutan siitä :D Katsotaan kuinka käy, kun tovin tässä asiaa makustelen.

Ps. Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa: Ens viikolla alkaa kaksi uutta  harrastusta! :D Tiistaina enkuntunnit ja keskiviikkona kuntotanssi! JEE! :)

Pps. Arvakaas, varattiin Jenni Vartiaisen Tamperetalon konserttiin liput! Vähänkö siistiä! Oon kerran nähny Jennin aikaisemmin livenä, Gimmelin aikaan Harjunfestareilla Kangasalla. Olin aivan mieletön Gimmel-fani, joten ihan nostalgista mennä katsomaan Jenniä, vaikkei kyseessä Gimmel enää olekaan :D

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Some

Kuten ainakin osa teistä tietää, olen ahkerasti tukenut lonkeroitani eri puolille somea. Paikat, joissa olen rekisteröityneenä, löytyvät myös blogin omalta sivulta, tuosta tekstin yläpuolelta, osiosta "Some/ Yhteydenotto". Halusin kuitenkin tehdä tämmöistä pientä markkinointityötä, ja teinkin tämmöisen pienen esittelyn kaikista somekanavistani.. Mulla ei ole nyt ollut aikaa kerätä blogimatskua sen kummemmin, joten tämmöinen oli erittäin näppärä vaihtoehto tähän väliin :D Loppuun tulee vielä pikaiset kuulumiset tältä viikolta sitten.

Mennään paikat vaikkapa aakkosjärjestyksessä läpi:

1. Blogilista

Täällä Blogilistan palvelussa, meikäläisen blogin kohdalla näkyy edelleen kuva tämän blogin ensimmäisestä ulkoasusta. Täytyykin funtsia, jos joskus vielä palaan tuohon "aitoon ja alkuperäseen" lookkiin... No, joka tapauksessa, täällä on helppo klikata blogi omien suosikkien joukkoon, ja näin saat kaikki tiedot päivityksistä profiiliisi. Tarvitsee vain luoda tunnukset. 

2. Bloglovin


Bloglovin toimii hyvin pitkälti samalla periaatteella kuin Blogilista, on vain englanninkielinen, ainakaan itse en ole jaksanut perehtyä, saako palvelua suomenkielisenä, heh... Eipä ois uskonu meikä mannesta...:D

3.Facebook


Ja sitten, ehkäpä suosikki paikkani: armas Facebook! Tämä on paras somekanava blogin kannalta, sillä täällä on laajin tykkääjäkunta :) Jee!! Toisaalta, täältä ei blogia niin helposti vahingossa löydäkkään, kun taas edellisissä pystyy tunnisteiden avulla hakemaan juttuja.

4. Instagram @annakaroliinas


Joka päiväinen paheeni, Instagram. Tämä ei niinkään ole blogin kannalta paras mahdollinen seurailu paikka, mutta jos muuten vain haluaa seurata meikäläisen maailman menoa kuvin, niin siihen tämä on hyvä paikka.

5. Instagram @mikimake_the_paps


Ja sitten toinen Instagram tunnukseni, vai pitäisikö sanoa, että Mikin ja Maken tunnus. Pitkällisen pohdinnan tuloksena, päädyin tekemään poitsuille oman profiilin Instagramiin, mikä oli ilmeisen hyvä veto. Mulla on mennyt pari vuotta omalla tunnuksella Instagramissa, että oon saanut kokoon 134 seuraajaa, mutta tällä tunnuksella meni viikko saada tuo 92 seuraajaa... :D Hyvä pojat!! Tämä on luonnollisesti Mikin ja Maken touhuja seuraava kanava. Täällä tulee olemaan varmasti samoja kuvia aika paljonkin, mitä blogissa esiintyy, sillä tälle tunnukselle lisäilen vain järkkärillä otettuja kuvia jätkistä :)

6. Pinterest



Pinterest toimii meikäläiselle lähinnä gallerioiden ylläpitopaikkana. Sinne tulee kaikki kuvat omasta mielestäni hienommista kakuistani, sekä onnistuneimmista kuvista, joita olen napsinut. Lisäksi keräilen itselleni ideoita tuonne talteen, niitä kun Pinterestissä tulee usein vastaan.

7. Twitter



Kuten kuvasta näkyy, olen ollut jo pari vuotta rekisteröityneenä Twitteriin, mutta se on ollut todella olemattomalla käytöllä. Nyt ajattelin toiseksi uusimman blogipostausken myötä alkaa päivittelemään Twitteriin blogin uusia juttuja, katsotaan kuinka pitkälle idea kantaa, että tuleeko sinne kuinka seuraajia ;)

Huomasitte varmasti, että Facebook ja Instagram ovat selvästi suosituimmat kanavani Somessa. Twitter, Pinterest, Bloglovin sekä Blogilista ovat varustettuina kovin vähäisellä seuraaja määrällä. En tiedä voiko yksi syy olla siinä, että olen yksinkertaisesti aktiivisin naamakirjassa ja instassa. Blogilista ja Bloglovin helposti painuvat aina unohlaan, sillä ne automaattisesti pomivat blogin päivitykset. Pinterestiä käytän silloin kun tulee uutta lisättävää gallerioihin. Twitter...No, se nyt on aika tuore juttu aktiivisena, joten katstotaan mihin suuntaan se lähtee kulkemaan.

 Tämmöiset some pläjäykset siis. Jos olette jossakin em. palveluissa mukana, etkä vielä ole käynyt klikkailemassa meitsin kuvioita, tiedät mitä tehdä... ;) No ei vaiskaan, ei pakko ole missään nimessä! :) Mutta on se kiva ylläri aina huomata, jos yleisö on lisääntynyt. Sillä teitä vartenhan mää tätä blogia ylläpidän. Tai, omaksi iloksenihan mää sitä teen, mutta ei siinä olisi mitään mieltä ilman teitä!

Tiedän, että todella monella bloggaaminen tyssää aika alkuvaiheeseen, johtuen liian vähäisestä lukijakunnasta. Loppuu kiinnostus päivittelyyn, jos kokee, ettei blogia käy lukemassa kuin pari hassua ihmistä. On todella vaikea erottua blogimaailman massasta. Itse olen tällä hetkellä todella tyytyväinen lukijakuntaani, kun tiedän, (Erilaisia reittejä pitkin olen tietoni kalastanut ;)), että kyllä täällä aika moni ihminen käy lueskelemassa, vaikkei aina noista "luin" klikkauksista se kävisikään selville :)

Mutta se niistä somejutuista. Viikon kuulumiset ovat seuraavat: Keskiviikosta perjantaihin olin töissä 9-17. Torstai-iltana kävimme ystäväperheemme luona kyläilemässä. Miki ja Makekin pääsivät morjestamaan perhoskoirakaveriaan Nennaa, joka oli juuri viettänyt 5-v. syntymäpäiväänsä :)

Viikonlopun ohjelmaan kuului visiitti Helsinkiin, lapsuudenystäväni E:n ja tämän poikaystävän kotiin. Kävimme syömässä todella hyvät pizzat Italialaisessa ravintolassa, joka sijaitsee Itäkeskuksessa, mutta jonka nimeä en muista! :( Itse söin Hangover-nimisen pizzan, johon tuli tulista salsakastiketta, mozarellajuustoa, salamia, jalapenoa, pekonia ja suolakurkkua. Suolakurkun kylläkin vaihdoin chilimajoneesiin, koska sitä listalla olevissa pizzoissa näytti myöskin olevan :D Oli kylä todella hyvä pizza, ei voi muuta sanoa.  Syötyämme lähdimme Heurekaan. Heurekassa on aina yhtä hauskaa käydä. Vaihtuvan näyttelyn lisäksi on aina kiva tonkia myös se pysyvä näyttely uudelleen ja uudelleen, vaikka sen aiemminkin on kolunnut, silti sen mielenkiinto ja hauskuus pysyy aina yllä :D

Lisäksi viikonloppuna pääsin näkemää lapsuuteni yhden lemppari bändeistä, Aikakoneen!! :D Mieletöntä! Aluksi he vetivät itselleni vähän tuntemattomampia biisejä, mutta sitten sieltä tuli Magiaa, Alla vaahtera puun, Odota, Neiti Groove, Keltainen... Voi vitsit oikeesti, ihan sika siistiä! :D

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tavallista elämää



Koin tässä ihan pari päivää sitten semmoisen ahaa-elämyksen, että hitto, se syksy alkaa pikku hiljaa hipsiä nurkan taakse. Yhtäkkiä havahduin, että nyt alkaakin jo oleen aika pimeää iltaisin ja ilmassa on ollu se jännä tuoksu, mikä aina syksyn mukana tulee. Tää kesä meni todella sukkelaa, ei oikein ehtinyt taas ees tajuta sitä. Joojoo, ei se kesä vielä kokonaa pois ole, meikäläinenkin vetelee tuolla ulkona edellee helletamineissa :D Siltikin, alkavan syksyn merkit on selvästi havaittavissa. Mulle syksy on aina ihan mukava tulokas, vaikka sääli se on, että valoisa-aika lyhenee, ja lämpötila laskee, mutta kun taas osaa ottaa asian oikealla tavalla, niin ei syksyn pimeys ja märkyyskään tunnu niin pahalta alkuunkaan. Syksy on aina semmonen uuden alun aika kaikkeen, ja jollakin tavalla se on enemmän meikäläiselle semmoinen uusi vuosi, kuin se virallinen joulukuu-tammikuun taitteessa. Tässä bloggaamisessakin sen huomaa: Taas tuli tarve päivittää tää ulkoasu, ja kiitos ihanan Niinan, sain tän onnistumaan! :) Lisäksi postaus aiheet muuttuvat huomattavasti "tylsempään" suuntaan syksyn edetessä. Enää ei ole niin paljon kaikkea menoa ja meininkiä, joista kirjoitella, vaan aiheet palaavat pikku hiljaa totuttuun uomaansa: Vaatteet, sisustus, elukat, työttömyys kitinä... PAITSI ETTÄ, meitsi alottaa taas kuukauden työpätkän ensi keskiviikkona! Vanhassa tutussa paikassa, jossa olen aiemminkin tänä vuonna ollut, pariinkin otteeseen :)




 Sain edelliseen postaukseen palautetta mobiiliselattavuudesta, ja esitän nöyrimmät pahoitteluni sähläämisestäni: Oon jossakin välissä klikannut mobiilitoiminnon pois päältä, enkä enää itsekkään muista, minkä takia näin olen tehnyt. Nyt toivon mukaan mobiiliselattavuus on parantunut roimasti, kun toiminto on taas päällä. Mitäs tuumitte uudesta ulkoasusta? Onko tarpeeksi selkeä? Ei liian häiritsevä?

Lisäksi meillä on olkkarissa nyt vaihtunut ilme jonkin verran. Nyt kun Einaria ei enää ole, Tauno muutti pienempään terraarioon asustelemaan, meidän makkariin. Musta tuntu niin kamalan pahalta jättää sitä yksin viettämään öitä, isoon terraarioon, isoon olohuoneeseen. Ainakin toistaiseksi vanha herra on vaikuttanut todella tyytyväiseltä, se riehuu enemmän kuin pitkiin aikoihin ja pahvia kuluu niin kamalan paljon :D






Olohuoneen ilme on muuttunut melkosesti siitä puolenvuoden takaisesta beige-ruskea sävyisestä teemasta. Ihan kivaa vaihtelua näin. Luonnollisesti olohuone tuntuu nyt isommalta ja tilavammalta, kun sieltä on yksi piironki terraarioineen pois. Onko se sitten hyvä vai huono asia, onkin toinen juttu. Omalla tavallaan on ihan kivaa saada järkätä paikkoja uudelleen, ja oonkin ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä tuolta puuttuu se yksi tärkeä asia... Vie varmaan jonkin aikaa, että tottuu taas terraariottomuuteen.

Meillä kävi eilen isoveljeni M, naisystävänsä K:n kera, joten meillä oli taas hyvä syy siivoilla, ja sitä myötä pääsin taas räpsimään kuvia ;) Räpsin kuvat myös keittiöstä ja työhuoneesta, vaikkei niissä nyt mitään ihmeellistä sinällään ole tapahtunutkaan.




Keittiöön on ilmestynyt uusi ikkunakoriste, perhosteemalla tottakai. Kreikan tuliainen :) Vastaavanlainen on myös olkkarissa, samainen joka nyt koristaa myös blogin ulkoasua, tuliainen myöskin. Olkkarin versiossa on meikäläiselle kaksi tärkeintä eläintä: perhonen ja delfiini, kun mä sen näin, ei tarvinnu kauaa miettiä lähteekö se matkaan vai ei :) Eilen vietettiinkin porukalla sitten Kreikkailtaa, katottiin valokuvia, tehtiin itse gyroksia, maistettiin aavistus Ouzoo (Mä en vaan voi sille mitään, että yhdistän sen maultaan ihan yskänlääkkeeseen, jota pienenä jouduin ottaan >:( )...Oli tosi kiva päästä takaisin reissun tunnelmaan, kun porukalla oltiin ja häärättiin :)



Työhuone, joka on toiselta nimeltään viherhuone, on tällä hetkellä viherhuone parhaimmillaan. Meidän chilit, jotka istutettiin jonkin aikaa sitten, rehottaa niin perkuleesti (Tosin nyt kun katson noista kuvista niitä, reppanat näyttää siltä, että oisivat janoon nääntymässä...:D)! Koskahan saatais satoa..?

En tiedä mitä meidän Mikin päässä liikkuu, mutta räpsiessäni näitä kuvia, herra tunki ittensä tosi moneen kuvaan mukaan, olkkarissakin se tuli esiintymään parhaansa mukaan lelun kanssa :D Sitten se taapersi mun perässäni keittiöön ja työhuoneeseen, joissa myös tottakai piti tulla keimailemaan. Ihan vähän tuntuis siltä, että se saattais tykätä kuvaamisesta??

keskiviikko 13. elokuuta 2014

RIP Einari

Einari 14.3.2011 - 12.8.2014


Eli, meidän pikkuinen Einari gerbiilimme lähti eilen paremmille nakerrusmaille touhuilemaan. Maanantai-iltana huomattiin, ettei Einari ollut oma itsensä, ja seuraavana aamuna tää vanha herra oli luovuttanut. Osattiin kyllä odottaa tätä, juurikin edellisillan perusteella. Helkkarin kurjaa toi teki, niin noihin otuksiin vaan tulee kiinnyttyä, vaikka koko ajan on itselleen muistuttavinaan sitä, että joskus se aika on. Ihan kun siihen osais valmistautua, joka tapauksessa se reaktio on, ettei vielä oo se aika, joskus sitten vasta. Kuitenkin Einari pääsi kiitettävään gerbiilin ikään, mihin taas tämän gerbiilikolmikon nuorimmainen, Unto ei päässyt, se ei ehtinyt täyttää edes kahta vuotta. Siinä mielessä tää on helpompi sulattaa, koska Eikka oli jo "oikean ikäinen". Ikävä silti on suuri, meidän rakasta, hieman tempperamenttista Eikka-Keikkaamme alias Eiskaa <3



Tiedän, että monet eivät osaa arvostaa tämmöisiä pieniä "hiiriä" lemmikkeinä, mutta mulle kaikki elukat on ihan yhdenvertasia. Vaikka gerbiilit ei pyöri jatkuvasti jaloissa niinkuin piskit, niin silti ne on koko ajan kaikessa mukana, sillä omalla elämällään, mitä ne pitää asumuksessaan. Tiedän myös sen, että osa katsoo mua kieroon seuraavan tunteen purkauksen jälkeen, että hei, ei maailma kaadu yhden rotan lähtöön. Oon koko ikäni tottunu puolustamaan gerbiileiden "oikeuksia", lähinnä ehkä sukulaisilleni, joten se väkisin puskee esiin myös tässä.



 Kyllä mää oon porannut. Käsittelen kaikki ikävät asiat runsaalla itkulla, ja aika pian se pahin tunne alkaa helpottaan. Täytyy jälleen kerran todeta, että kyllä äiti tiesi mistä mulle puhui, kun olin lapsi: Itke vaan aina kun tuntuu siltä, se helpottaa. Kiitän äitiä tosta ohjeesta, ilman sitä ois ollu monet asiat niin paljon vaikeampia. Mää kun oon tämmöinen tunteella eläjä, niin kuin rakas ystäväni eilen sanoi. Hän tuumaili, että meikäläinen on meistä se, joka innostuu kaikesta heti satasella ja elää tunteella, ja hän taas on meistä se järjen ääni, joka välillä toppuuttelee mua ja kiskoo takaisin maanpinnalle. Allekirjoitan ton kyllä täysin, heh. Ja hei, silti se jaksaa mua kattella aina vuodesta toiseen, yli 20 vuoden ajan jo. Ystäväni tietää sen, miten rakkaita lemmikit on mulle, ja jaksoi kuunnella, kun jonkin aikaa purin suruani Einarista. Ihanaa, että on tommoinen ihminen elämässä <3

Nyt täytyy vaan pitää klaaninsa viimeisestä, Taunosta, hyvää huolta ja seurustella sen kanssa entistä enemmän. Tauno on samanikäinen, mitä Einari, joten odotettavissa on, ettei Taunokaan kauaa täällä enää viihdy (Vannomatta paras, noin mää epäilin Bonairenkin kohdalla, kun molemmat velipojat kupsahti, herra eleli onnellisena vielä pari vuotta sen jälkeen, liki 5 vuotiaaksi), ja haluan, että Tauno saa loppuaikansa olla tyytyväinen, eikä vain surra yksin jäämistä.

Tästä piti tulla ihan pieni postaus, ikään kuin Einarin muistoksi, mutta tästähän tuli ihan oikean postauksen mittainen... Tähän loppuun kuitenkin vielä asiaa ulkoasusta: Voi hitto sentään kun en saa siitä nyt mieleistä. Jos nyt joku bloggeri- ja/tai html-nero tätä lukee, ottaisin enemmän kuin mielelläni jelppiä vastaan.

A) En tahtoisi, että taustakuva toistuu uudelleen ja uudelleen, vaan haluaisin sen pysyvän paikallaan selatessa, KOKONAISENA. Kun oon yrittäny html-koodia mennä sorkkimaan, saan taustakuvan kyllä pysymään paikallaan, mutta silloin siitä jää kuvan alaosa pois?! Mä en tajua, kuinka sain edellisessä taustakuvassa sen onnistumaan...

B) Mun koneella toi taustakuva asettuu nätisti vasempaan laitaan, eikä jää tekstiosuuden alle lainkaan piiloon. Eli siinä mielessä hyvä. Mutta kun niitä perhanan näyttöjä on niin montaa erilaista, että se ei asetu kaikkiin samalla tavalla hyvin. Kun testasin, se ei toimi oikein puhelimessa, tabletissa eikä tv:ssä. Ärsyttävää, koska sain tänkin onnistumaan edellisen taustakuvan kohdalla. MITÄ mun pitäis tehdä, että sen sais asettumaan aloilleen kaikkiin näyttöihin?

Voi pliis pliis pliis, kunpa joku fiksu nyt lukis tän ja auttais meikäläistä.....! (Ja mielellään sillä tavalla, että tajuaisin ohjeistuksen....:D)

perjantai 8. elokuuta 2014

Kreikka 28.7-4.8.2014 osa 2/2

Päivä 5.

Päätettiin jo torstaina, että mennään vielä jossakin vaiheessa uudelleen johonkin vesiaktiviteettiin. Ei maltettu kovin pitkään odottaa, vaan mentiin jo heti perjantaina. Tällä kertaa mentiin renkaisiin, joita moottorivene kiskoi perässään. Voi jösses sitä menoa! :D Heikompaa ois hirvittänyt, itsehän en suinkaan sellaiseksi tunnustaudu....Vai mites se menikää? ;)





Jo pelkästään renkaan kyytiin pääsy alussa oli oma suorituksensa. Kyydistä tuli lennettyä useammankin kerran, eikä meriveden nielemiseltä voinut yksinkertaisesti välttyä :D Ekan kerran kun lensin mereen, en ehtinyt edes tajuta, että mitä tapahtui, ja vetäsin kunnon annokset kurkkuuni sitä ihanan suolaista, kalalta maistuvaa vettä. Hyvä ettei yrjö tullu jälleen kerran kylään :D Parilla myöhemmällä mulaus kerralla en enää niin paljon hörppinytkään vettä.



Joka tapauksessa, noi oli kyllä todella siistit! Vauhtia riitti, ja oikeesti, tossa sai pitää "henkensä edestä" kiinni! Jos sattui valumaan liian syvälle renkaan sisälle, aallot tärisytti persuuksissa niin perkuleesti. Veneeseen kiipeäminen ja sitä kautta takaisin renkaaseen hyppy vaati omat ponnistuksensa. Käsivoimat ja tasapaino joutuivat todelliseen testiin, suolainen vesi kirveli silmissä, eikä niskatkaan ihan moitteettomasti tosta selvinneet, mutta yhtäkaikki, hemmetin hauskaa oli! :D


 Eikä noista renkaista niin olis päässyt tippumaankaan, mutta aina kun tuli yhteentörmäyksiä, niin silloin se oli menoo :D Hih. Mikko ja mää lennettin kumpikin vuorollamme 3 kertaa ja velipoika vain 2 kertaa ;) Se nyt on aiemminkin ollu noissa, niin sillä oli kokemusta enempi! :D Seliseli vaan. Mutta kyllä huomas sen, että noi kuskit aika tarkkaan katso minkälaiset vauhdit voi kenellekkin antaa :D Meidän silmissä pari nuorempaa poikaa ei saanu alkuunkaan niin kovia vauhteja kun meikäläiset! :D Hulluille suomalaisille annettiin kunnolla kyytiä ;)



Rengasleikkien lisäksi perjantain ohjelmistoon kuului kalakylpy, tosin vain meille karvattomamman sukupuolen edustajille. Karvasemmat kaverit paineli lähimpään tavernaan olusille :D Fisut natusteli jalkoja n. 20 minuuttia, jonka päälle saatiin ihanat jalkahieronnat. Pehmeni jalat kummasti...! Mainoksessa lukenut lause "Miljoonia mikropusuja minuutissa" (Jotenkin noin se tais mennä..) piti kyllä kutinsa. Söpöjä kaloja olivat :)
Muuten perjantai kului vanhalla tutulla kaavalla, hetki altaalla, sitten iltaa varten valmistautumaan ja lopulta syömään.

Päivä 6.

Lauantaina meillä oli aikainen herätys, sillä lähdettiin "Unohdetut saaret" nimiselle retkelle. Kulkuneuvonamme toimi M/S Christina, idyllinen purjevene.


Jos aivan rehellinen olen, en muista matkan aikana kuulemistamme tietoiskuista juuri mitään, olin niin tohkeissani snorklailemaa pääsystä, että kaikki muu meni ohi. Heh. Joka tapauksessa, ensimmäinen pisteemme oli Cave Papanikolis- niminen luola. Jos nyt yhtään muistan oikein, siinä luolassa oli aikanaan jemmassa jokin sukellusvene, italian ja kreikan välisen sodan aikana? Nolo minä kun näin tökkii....

Luolalta suuntasimme snorklailemaan Formekulalle. Pieni saari siis oli kyseessä. Siellä kuulemma pitäisi olla paljon hylkeitä, mutta niitä ei valittettavasti näkyny. Tänne ensimmäiseen snorklailupaikkaan joku hukkasi hääsormuksensa. Voi että, mua harmitti niin vietävästi henkilön X puolesta :( Oli muuten siistiä kun oltiin reissussa norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa. Jotenkin oli semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta matkassa mukana ;)



Formekulasta suunnattiin Kastosin saarelle, Kastosin kylään. Kovin kauan aikaa meillä ei ollut siellä vierailla, miehet joi oluset ja vessassa ehdittiin käydä, kunnes oli aika jo valua takaisin laivalle. Kastosin kylästä suunnattiin kulkumme samaisen saaren Limni-nimisen kylän eteen snorklailemaan. Se oli ehkä tämän reissun upein paikka snorklailla. Siellä oli paljon kaikkea mielenkiintoista katstottavaa pohjassa (Mm. haarukka...?)! Merisiilejä oli kymmenittäin, oli kalaparvia, hauskoja kivikasoja...Sinne olisin voinu jäädä vaikka koko päiväksi pulikoimaan :) Samaisessa paikassa nautittiin myös meidän kreikkalaishenkinen lounaamme.


Limnistä meidän kulkumme suuntas Kalamoksen saarelle, Kalamoksen kylään. Sielläkään meillä ei kamalasti aikaa ollu käytettävänä. Miehet jäivät nököttämään satamassa olevaan tavernaan, kun me naiset lähdettiin kipuamaan satamasta aavistus ylemmäksi, tarkoituksena käydä vähän pidemmällä katselemassa paikkoja, mutta voi taivas...Se reitti, tuommoista hassua kivetystä, niin jyrkkää ylämäkeä, ettei oikeesti kunto tahtonut piisata :D Päätettiin sitten jäädä yllä olevassa kuvassa näkyvälle tasanteelle kuvailemaan, jonka jälkeen palattiin takaisin äijien luo.



 Kalamoksen kylästä siirryttiin paatilla sitten Asproyialin- kylän eteen pulikoimaan. Siellä ei niinkään snorkkelilla ollut virkaa, pohja oli vain tylsää tasaista, aika hienoa hiekkaa :D Uimisen kannalta se ranta kyllä oli aivan täydellinen.



Kalamoksen saaresta seuraava kohde oli  Skorpioksen saari. Matka-aika oli tunnin luokkaa, ja siinä välissä otettiin pientä päivätorkunpoikasta, ja Mikko sai räpsittyä hienoja kuvia purjeveneistä. Matkalla saatiin myös kuulla Aristoteles Onassiksen elämästä, joka eläessään omisti Skorpioksen. Kaiken kaikkiaan koko Lefkaksen reissumme aikana tuli erittäin selväksi, että Aristoteleksella on ollut todella iso merkitys Lefkaksen saarelle. Hänelle oli jopa oma patsas pystytettynä Nidrin rantakadulla.

Mikäli nyt ymmärsin oikein, nykyisin Skorpioksella lomailemassa käy jokin venäläinen miljardööri, 7. rikkain henkilö venäjällä. Hän on käsittääkseni vuokrannut saaren Aristoteleksen tyttärentyttäreltä Athinalta, joka puolestaan ei halua olla missään tekemisissä Kreikan kanssa, ilmeisesti suvun synkästä menneisyydestä johtuen. Tämä venäläisen miljardöörin lomaparatiisi on tarkkaan vartioitu paikka, jota kiertelee jatkuvasti vartiointivene ja sukeltajat. Lisäksi saarta kiertävät punaiset poijut, joiden sisäpuolelle ei kenelläkään ole asiaa, sekä isot varoituskyltit. Kreikan lain mukaan, yksityisomistuksessa olevalla saarella täytyy olla yksi kaikille avoin ranta, ja tämä venäläinen miljardööri on valinnut sen kaiken pienimmän ja "surkeimman" rannan yleiseksi rannaksi, joka on sillä puolella saarta, mikä ei näy Nidriin päin. Joka tapauksessa siellä oli hieno snorklailla. Iso kalaparvi pyöri allamme koko ajan, eivätkä ne häiriintyneet pinnan tuntumassa olevista snorklaajista. Niitä fisuja oli tosi hauska seurata :) Skorpioksen jälkeen meillä oli vielä yksi kohde listalla, mutta meistä kumpikaan, ei Mikko enkä minä, muisteta, mikä se oli. Kartan mukaan se oli pienen pieni saari aivan Nidrin rannikon tuntumassa, mutta sen merkitystä emme ikävä kyllä muista. Hmh.

Rantautuessamme takaisin Nidriin, Mikko nappasi kuvan meidän vesiaktiviteettien lähtöpaikasta. Laiturista vasemmalle päin, tuon erillään nököttävän polkuveneen edessä on tuommoinen harmaa möykky, joka erehdyttävästi muistuttaa rantaa, oli meidän vakio paikkamme auringonotolle. Se oli oikeasti iso ilmatyyny, jonka päälle oli hemmetin hankala päästä :D Mutta siellä me killuttiin ja katseltiin laivoja sekä muita hurjapäitä vesiaktiviteettien parissa. Ton patjan lähellä oli myös kolme merisiiltä. Onneksi vältyttiin niiden pistoilta koko reissun ajan :D Kun oltiin maissa, käytiin haukkaamassa välipalaksi crepit, tai siis, me naiset syötiin crepit, miehet söi vohvelit. Meikäläisen crepissä täytteenä oli banaania, suklaakastiketta, suklaapralinea ja keksinmuruja. Oli meinaan h-y-v-ä-ä-! Ihan taivaallista! Välipalan jälkeen suunnattiin hotellille hetkeksi huilimaan, ja sitten oli taas vuorossa perinteiset iltapuuhat :)

Päivä 7.

Sunnuntai, eli viimeinen kokonainen päivämme Nidrissä. Otettiin aika rennosti, pulikoitiin altaalla, kierreltiin kauppakadulla, syötiin vikat gyrokset välipalaksi...Viimeisen illan kunniaksi tuli räpsittyä kuvia hotellilla jonkin verran.



Meidän huoneet oli maantasossa, kaksi vasemmanpuoleisinta :) Meistä tuli hotellin omistajan kanssa tosi hyvät tutut, äijä heitti meille jos jonkinmoista läppää viikon mittaan. Ja saipahan "Herra Yannis" pienet naurut, kun kävin täpinöissäni kysymässä Wi-Fin uutta salasanaa viimeisenä päivänä... :D Se miten sen kysyin, jääköön arvoitukseksi, mutta kun olin esittänyt asiani, äijä jäi hetkeksi hiljaa tuijottamaan meikäläistä, jonka jälkeen se pirskatti repes täysiä mun naaman edessä :D Siinä vaiheessa muistutin paloautoa, kun olin jo itsekkin tajunnut pienen kielihäröni... :D No, yritti se sentään hetken hillitä nauruaan :D

Illalla käytiin syömässä Apollon-ravintolassa, jossa oltiin viikolla jo aiemmin kerran käyty, juuri sinä iltana, kun meikäläisellä oli heikko happi. Nyt määkin sain sitten herkutella siellä kunnolla, ja saatinpahan taas ne samat extraherkut pöytään, kuin edelliskerrallakin: Jälkkäri, snapsi, kahvi ja mehuhömpsy. Tällä kertaa vetelin lähes kaiken itse kitusiini, jopa sen kahvin! (Olo oli ihan hyvä sen jälkeen, mutta kun suomessa nyt taas erehdyin kokeilemaan pitkästä aikaa kahvia, olo meni taas kerran huonoksi :( ) Snapsistani loput lykkäsin tapani mukaan Mikolle, se ei oikein pudonnut.

Viimeisen illan kunniaksi Herra Yannis taiteili meille naisille hienot drinksut ja äijät saivat vähän fiinimmät oluet :D Oluissa tosiaan oli sädetikut kun ne tuotiin pöytään :D Ei oo varmaan nää miehet koskaan niin hienoo olutta juoneetkaa ;)

Meitä häiritti koko viikon ajan se, että jengi pysähtyi alituiseen ottamaan kuvia tämän palmun edessä, jossa mekin poseerataan. Palmu ei ollut edes erityisen ihmeellinen ja hienompiakin kuvauspaikkoja ois ollut ympärillä, mutta tämä palmu vaan veti ihmisiä puoleensa. Täytyihän meidänkin sitten käydä ottaan ne kuvat viimeisenä iltana, muuten ois voinu jäädä kaivelee. Ehkä palmuun liittyikin jokin paikallinen legenda, että jos sen alla käy ottamassa kuvan, se tietää hyvää onnea...? ;)

Lopuksi vielä ennen nukkumaan menoa, me naiset päästiin Herra Yanniksen kainaloon kuvattavaksi :D Mainittakoon nyt vielä, että me ei tiedetä tosiaan tämän meidän miekkosen nimeä, joten siitä nyt vaan tuli Herra Yannis, hotellin nimen mukaan :D Tätä hotellia voin kyllä lämpimästi suositella kaikille, sijainti on mitä parhain, henkilökunta todella mukavaa, ja hotelli itsessään oli meikäläisen makuun hyvä. Samaten voin suositella tätä viimeisen illan ravintolaamme, Apollonia. Siellä osattiin yllättävän hyvin jopa suomeakin! :D

Päivä 8.

Aamulla aikainen herätys, pikainen aamupala kitusiin ja bussiin puoli yhdeksäksi. Vajaan tunnin ajomatka Prevezan lentokentälle, joka meni oikein rattoisasti, kun takana istunut pikkutyttö oksenteli koko matkan. Jippii :D Lento pääsi lähtemään aikataulusta edellä ja oltiin hyvissä ajoin, n. puoli kolmen aikoihin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Sieltä pikapikaa kohti Pirkanmaata ja elukoiden luo. Meidät sanalla sanoen haukuttiin pystyyn kun haettiin piskit tädiltäni. Perkule, eivät meinanneet hokata heti, että ketä sieltä tulee! :D Poitsut oli hyvässä hapessa, samoin kuin meidän vanhat gerbiili herratkin, joten reissu sujui kaiken kaikkiaan mallikkaasti :)

Kiitos veikalle ja tämän naisystävälle siitä, kun raahasitte meidät uusavuttomat Kreikkaan, reissu oli aivan mahtava!!! :)