lauantai 25. lokakuuta 2014

Mestari Alenius

Jeppis. eli kyllähän mun tuli leivottua se herkku, mistä viime postauksessa puhuin :) Tää on banaanisuklaa kakku ja resepti on vissiin alkujaan Mestari Aleniuksen Kakkuklassikot kirjasta peräisin, mutta itse bongasin ohjeen netistä. On muuten elämän hankalin kakku! :D Ei tää sinällään vaikea ollu, mutta tässä oli tuhottoman monta työvaihetta. (Okei, en tiedä pärjääkö tää Ellen Svinhuvudin kakun hankaluudelle nyt sitten kuitenkaan...;) ) Pohja, suklaakastike, banaanit, vaniljakiisseli, kermavaahto, tryffeli, kinuski, omanlaisensa kostutusliemi, koristelu... Ja hei, kaikki itse tehtyinä ohjeen mukaan, ei mitään kaupan kinuskeja tai suklaasooseja!

En aiemmin olekkaan tehnyt vastaanvanlaisia kinuski- tai suklaakastikkeita, enkä välttämättä jatkossa tule tän kakun ohjeita noudattamaan, koska paljon helpompiakin ohjeita on olemassa niiden valmistukseen :D Hyvää tää oli, mutta ei ehkä niin taivaallista herkkua työmäärään suhteutettuna, että rupeisin kovin usein vääntämään. Tulipahan tehtyä kuiteski :) Mulla on tässä tuloillaan taas kiitettävät kakkuprojekit: Mummon synttärit, ystävän lasten synttärit, isänpäivä, omat synttärit ja kummisedän 60 v kemut ja kaikki nää seuraavan 3 viikon sisällä:D Tällä hetkellä sopii mulle paremmin kuin hyvin, on semmoinen kakkudraivi taas päällä, että tosi mahtavaa päästä leipomaan urakalla. Kivaa!! :) Tosin, rehellisyyden nimissä ainoa kakku mistä mulla on täysin selvät sävelet on tuo ystävän lapsien synttärikakku, muut on vielä mietintämyssyn alla ;)

Nyt mulla on tää harrastusvaihde taas täysillä, ja se saikin mun miettimään näiden kakkujen ja valokuvien esittelypaikkaa. En tiedä onko tuo Pinterestin galleria paras mahdollinen...Mun piti Kuvat.fi sivustolle tehdä omat galleriat näille, mutta mulla meni hermot sen kans kun nykyään se maksaa! Aivonystyrät vaan töihin asian suhteen...




Näiden kuvien starana on mun ihkut pallerokengät, jotka löysin viime talvena kirppikseltä. Ne on tosi hyväkuntoset, eikä niitä juuri ole taidettu käyttää ennen meikäiselle päätymistä. Mun mielestä noi on vaan tosi hauskat pampuloidensa kanssa :D Lisäksi oli kiva taas syksyn/ talven kunniaksi pukea tää mun jo useamman vuoden palvellut neulemekkoi.  Suoraa Löytötexistä ;D

Tämmöinen viikonloppupostaus taas, tää viikonloppu on vietetty ihan rauhassa röhnöttäen. Anna kiittää ja kuittaa!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mikä boogie?

Meidän kämpän sisustuksessa toistuu jatkuvasti tietyt elementit, joista yksi on SIMPUKAT...

Tiedättekö, oon ollu ihan sika innoissani ton edellisen postauksen kuvista? Se on ihan mieletön tunne kun tuntee onnistuvansa jossakin, on ylittänyt ittensä. Tosi kiva fiilis :) Muutenkin nää kamerajutut on nyt aika pinnalla, oon pikkuserkkuni kanssa niistä höpötellyt, kun hän suunnittelee sellaisen ostoa ja lisäksi Mikko tilas mulle vähän ennenaikaisen synttäri & joululahjan (VAIKKAKIN, se on itekkin ihan yhtä innoissaan siitä ;) ).

...Simpukoiden lisäksi meillä on jonkin verran Iittalaa ilmestynyt nurkkiin...


Se tilas lisäsalaman, macro-objektiivin sekä kaukolaukaisimen. ÄÄ, en meinaa pysyä housuissani :) Niiden tulossa tosin kestää, kun jokin niistä oli varastolla väliaikaisesti loppu...? Eli, tiedä häntä, tuleeko niistä nyt sittenkään niin ennenaikaiset lahjat. Ja nää ei ollu sitten mitkään useiden satojen eurojen kapistukset, älkää kuvitelko vaan :D Halvimmasta päästä selattiin nää tuotteet, mutta ne on meikäläisten tarpeisiin riittävät. Saattaa olla, että ystäväni E joutuu hyvinki hätäseen tuleen uudestaan kameran eteen poseeraamaan, kunhan vaan saan hyppysiini tuotteet ;)

...Kynttilöitä nyt on jokatapauksessa enemmän kuin laki sallii...
Tää oli tosi piristävä tempaus Mikolta, meinaan oon ollut aavistuksen paniikissa täällä mun kaulavaivojeni kanssa, joihin ei nyt ole vieläkään selvyyttä löytynyt. Mystiset vaivat + päivät kotona yksin + mun mielikuvitus + satunnainen googlailu = Tuhoon tuomittu yhdistelmä. Että niin, oon täällä diagnosoinu itelleni jo vaikka mitkä sairaudet, mutta onneks eilen mulla oli nyt kaulaultra, jossa ainakin todettiin kilpi- ja sylkirauhasten olevan hyvässä kondiksessa ja normaalin kokoset kuin myös imusolmukkeet, joita ehkä tässä eniten jännäilin. Oon ravannu verikokeissa tässä kyllästymiseen asti, ja aina joku arvo on jotenkin heittänyt, mutta seuraavan kerran se on taas normalisoitunut...?! Eilinen kuitenkin huojensi oloa jonkin verran, enkä oo ihan niin poissa tolaltani enää. Mikkokin kiittää, koska luonnollisestihan se mun pelostani on joutunut kärsimään eniten. Muutenkin vähän on normi rutiinit kärsinyt ton ärsyttävän jämäämisen takia.

..Erityisesti näitä kivi- ja suolakidetuikkuja. Niitä meillä ON PALJON...
En rehellisesti sanottuna voi vähätellä porukoitten "kohtaloa" osa syynä pelkoni suuruuteen, mutta täytyy yrittää pitää vaan pää kylmänä, koska eihän kaikki asiat aina tarkoita automaattisesti syöpää tms. kivaa pikku sairautta. No, tutkinta jatkuu, nähtävästi seuraava siirto on korvalääkärillä käynti, ja jonkinsortin tähystys...? Fuck...

...Kuten myös kaikkea muuta, pientä kivaa, jota Jalokivigalleriasta on löytynyt :)

Noniin, tääki vuodatus helpotti taas oloa, kiitos :D Lisäksi yksi kiva juttu, mikä on pitänyt ajatukset muualla on ollut H.P. Lovecraftin kokoelmakirja "Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia", jonka lainasin serkultani. Kauhua, mahtavaa! Ja juuri sen tyyppistä kauhua, mikä mua kiehtoo suunnattomasti! Vaikka ehkä teksti ei ole kaikkein helppolukuisammasta päästä, ainakaan mun lantulleni, sen vaikeus kompensoituu novellien lyhyydellä. Täytynee pian hamstrata luettavaksi lisää ko. herran tuotantoa...! :D

Voi jaiks, löysin netistä yhden TOSI ihanan kuuloisen herkun reseptin, tosin aika vaikea tekoisen... Pitäsköhän semmonen yrittää väsätä, varsinkin kun huomenna meille ois tulossa vieraita ehtoon puolella? Ois ainaski hyvä syy ;) Jos päädyn sen tekemään, saatte nähdä sitten mikä on kyseessä, jos taas en... no jääköön sitten arvoitukseksi, heh ;) No, loppuun kuitenkin vielä kuva, siitä paljon puhutusta tautoinnista. Kuvan iholleni on hakannut Satu Tabell.

maanantai 20. lokakuuta 2014

E:n kanssa kuvailemassa

Oon jo pidemmän aikaa halunnut harjoitella ihmisen kuvaamista, ja päätinkin kysyä ystävääni E:tä harjoitusmalliksi. Käytiin tänään kuvailemassa ympäri Kangasalaa ja pakko sanoa, että oon kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen! Malli oli loistava, luonnonvalo juuri passeli ja kyllä noista laadultaankin ihan mukavat tuli! :) Tämmöistä matskua siis saatiin aikaiseksi:








Eikös ookki kivoja?! :) Erityisesti noi pari ekaa on mun silmään laadullisestikin tosi hyvät! Meillä oli myös kivaa kuvausseuraa, kun oltiin tossa lähellä järvenrannassa kuvaamassa. Kuten yhdestä kuvasta huomaakin, meillä oli seurana joutsenia! PALJON joutsenia!



Tohon järvelle niitä pyrähti semmonen 15 kpl. Eka niitä oli 6, sitten tuli toiset 6, sitten lensi parvi yli, joista yksi laskeutu myös järvelle ja lopulta sitten vielä pari joutsenta ilmestyi jostain. Ne touhusivat siinä meidän lähellä ihan rauhassa omiaan. Kun lähdettiin, ja oltiin hetken matkaa jo talsittu, alkoi järvellä semmoinen mekastus, ettei hyvä tosikaan! Ne keskenään kaakatti siellä ja heiluttelivat siipiään toisilleen. Mikähän puheenjohtajan valinta sielläki käynnistyi ;) Kun autolle päästiin, bongattiin vielä kolme joutsenta läheiseltä pellolta, ja myöhemmin nähtiin vielä pari lisää! Joutsenpäivä selvästikin!

Joutsenpäivä lisäksi tää oli myös erittäin ihana päivä! Kiitos siitä rakkaalle "Esalle" joka auttoi mua toteuttamaan tän mun haaveeni <3 Ehkä mää tästä pikku hiljaa kehityn kuvaajana, kunhan vaan oma kärsivällisyys riittää :D

torstai 16. lokakuuta 2014

Luomisen tuskaa

Heippa hei! Toivottavasti syyslomailijoilla on ollut kivaa lomalla ja syylomattomilla puolestaan on ollut mukava viikko muuten :) Tääkin viikko on kipittänyt jo puoleen väliin. En tajua miksi, mutta mun on ollu hitokseen hankala saada alotettua uutta postausta, jutunjuurta ois kyllä ollu, mutta aina kun avasin tätä bloggeria, ajatuksena alkaa kirjoittaan, tuli totaalinen töks töks töks jumi. Mistä lähtien normi kuulumisien kertominen on ollu näin vaikeeta? :D Kaippa meistä itsekullekkin tulee välillä tämmöisiä kausia, että kivatkaan asiat eivät vaan jotenkin luonnistu.



Nooh, joka tapauksessa niitä kuulumisia: Nyt on taas porukoiden haudat pistetty talvikuntoon. Käytiin pyörähtämässä pieni rundi sunnuntaina, ja samalla käytiin mummolassa jälleen syksytalkoissa. Isä sai haudalleen sinisiä callunoita ja äiti puolestaan sai taas violetteja. Värjättyjähän noi toki taas on, mutta ainakin äidillä tais noi violetit viime vuonna pysyä ihan hyvänä...Kai..? MÄÄ EN MUISTA ENÄÄ! :D 




Huvitti suuresti, kun käytiin kukkakaupasta noita callunoita ostamassa, ja siinä ihailtiin näitä värjättyjä tapauksia, myyjä tuli meille juttelemaan ja mainostamaan niitä. Hän ensin ylisti niiden ihania värejä ja kehu niitä, mutta totesi sitten, että jotkut eivät pidä niitä sopivana hautausmaalle... Johon minä vaan reippaasti totesin, että sinne nääkin ois nyt menossa, että me otetaan näitä. Anteeks nyt vaan, mutta miksei värjätyt callunat ois sopivia!? Nousen vastarintaan kaikkia etikettisääntöjä kohtaan!  >:(

Mummolassa
Meillä oli Mikon kanssa tiistaina, 14.10.2014, meidän 8. vuosipäivä! Jos ihan rehellinen oon, niin se taitaa varmaa olla mulle "merkittävämpi" päivä, kuin hääpäivä. Ainakin tässä vaiheessa vielä ;) Käytiin juhlistamassa tätä New York- ravintolassa (AGAIN!) :D Syötiin meidän totuttuun tyyliin nähden tosi rauhassa ja pidemmän kaavan mukaan, siinä missä yleensä me mähkitään ruoka turpaamme kuin ahneet porsaat :) Mä söin Pulled pork sandwichin (AGAIN!), mutta vaihdoin sen sipsit ranskalaisiksi, koska edelleenkään en ymmärrän, minkä takia ruoka-annoksessa on sipsejä! Ranskat toimi paljon paremmin. Aamen. Jälkkäriks vedettiin puoliksi jäätävän kokoinen Vapaudenpatsas (En jaksanut alkaa funtsiin miten se enkuksi kirjoitettiin...) - jätskiannos.

 Mun piti laittaa tänne kuva musta ja Mikosta, aivan suhteen alkutaipaleelta, mutta hemmetti, mää en löytäny niitä kuvia mistään! En MISTÄÄN! Onneksi ystäväni E on pelastava enkeli, ja löysi ko. kuvat omasta jemmastaan, ja lupasi toimittaa ne mulle, ihanaa! <3 Tarkennuksena vielä, että tämä ystäväni oli siis yläasteella samalla luokalla meidän kanssa, joten siksi hänellä on olennainen osa tässä kuviossa ;) No, nyt saatte sitten tyytyä mun sen päivän vaate poseerauksiin, jotka on muuten harvinaisen.... rakeisia.



Ja ensi kerralla, kun keikistellään kameran edessä ja leikitään malleja, malli vois TARKASTAA, että tunkeeko paidasta esiin jotain ylimääräistä! :D

Mut hei, tiettekö mitä! SE ON JUHLAN PAIKKA NYT! Meidän kahdesssa, huom. KAHDESSA chilipuskassamme on CHILI! Jee!! Me onnistuttiin!! :)

WUHUU!! Voi tätä onnistumisen riemua :D Sitten kun ne vielä ottais väriä itteensä, niin kaikki ois hyvin! Noniin, sitten kai pitäis sanasta sanoa siitä jutusta, josta viime kerralla jotain höpisin :) Facebookissa, blogini sivuilla eräs jo arvasikin, mikä se juttu oli, ja niin varmaan moni muukin teistä. Eli, tämä akka kävi taas ottamassa mustetta ihoonsa. Nyt on ikuistettuna kolme koirantassua mun niskaani. Jatkan tällä hyväksi havaitulla, hempeellä söpöilylinjalla siis. Meikäläisestä ei IKINÄ tule löytymään pääkalloja, tribaaleja tms. äijämäistä :D



 Tassujen lisäksihän multa löytyy perhonen olkapäästä ja kukkaköynnös nilkasta. Kaikki kuvat, jotka oon ottanut, oon miettinyt sillä tavalla, että ne voi helposti tarpeen vaatiessa piilottaa. Kyllä, oon saanut miljoonat varoitukset siitä, että miltä ne voivat vanhana näyttää jne. mutta, senkin uhalla tämän taas tein! :D Itse olen todella tyytyväinen tähän uutuuteen, ja voin onnellisena kuskata mukanani merkkiä Mikistä, Makesta ja Annusta :) Annu oli siis tätini, jonka luona asuin, koira ja Annu oli mulle suuri tuki ja turva kun oli vaikeeta, ihan niinkuin Miki ja Make nykyään <3 Annu reppana oli löytökoira Virosta, ja aika kovan koulun käynyt ennen kuin päätyi sitten loppuelämän kotiinsa. Lopulta Annu jouduttiin lopettamaan, olikohan vain kuukautta aiemmin, kuin Miki kotiutui meille. Se oli ihan kauheeta, Annu sai jonkinmoisen kohtauksen, ei enää pysynyt tolpillaan ja laski allensa. Vanha koira oli vielä kyseessä, niin ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja viedä vanhus piikille.  Annulla ilmeisesti oli ollut nisäkasvaimia, ja ne oli nähtävästi levinnyt keuhkoihin (?), näin ainakin päivystävä eläinlääkäri silloin sanoi. Oli muuten Kangasala- Valkeakoski (Siellä oli sinä päivänä päivystys vuoro) väli aivan tuskasen lyhyt silloin... Annu rakas <3

Kerran oltiin Annun kanssa samiksia :)
Kuvaa tatskasta pistän sitten, kun se on parantunut täysin. Se on parantunut nyt kyllä yllättävän nopeasti, että olettaisin kuvan tulevan jo seuraavaan postaukseen. Kiitän nöyrimmiten jos jaksoit tämän jälleen loppuun asti lukea! Olet ihana! <3

perjantai 10. lokakuuta 2014

Elukkajuttuja


Viime aikoina on tullut törsättyä taas elukkaliikkeisiin rahaa jonkin verran. No, ei oikeesti edes mitään suunnattomia määriä, puhutaan muutamista kympeistä, mutta sellaiset ihmiset, jotka eivät lemmikeitä omista, pitävät sitä kuitenkin turhanpäiväisenä ;) On tullut ostettua leluja, nameja, hampaidenpesuvälineitä, ja uusi talutin. Huom. yksikkömuoto.



Eiih, ei meille ole tulossa nyt kolmatta perhosta (Tai olis, jos se ois vaan meikäläisestä kiinni... ;)), mutta nähtiin Mustin & Mirrin mainoksessa tommonen uudenlainen hina: "Flexi Vario Cord".




Semmonenhan oli tokkiinsa pakko saada, ja siihen tuommoinen jakopää (Nyt meni autohenkiseksi tää, mutta en parempaa nimitystä tolle haarakappaleele keksiny, kun tosta haarakappaleestakin tulee jotain muuta ensin mieleen :D ). Nyt saadaan kaks koiraa hoidettua yhdellä Flexillä. Ei yhtä koiraa kahdella Flexillä, niinkuin fiksuna ihmisenä menin Mustissa & Mirrissä henkilökunnalle selittämään :D Vielä yhdeksi lisävarusteeksi ostettiin tommoinen Flexin käsiosaan kiinnitettävä ledivalo. Pitäs pimeällä siis näkyä! Valo kiinnitetään tarranauhalla, ja valon saa irti näppärästi aina tarvittaessa. Kun valo ei ole paikallaan, saa käsiosassa kiinni olevan tarranauhan piilotettua valkoisella kannella, joka tuli valon mukana. 



Tähän kyseiseen Flexiin on saatavilla monenlaisia lisäosia, mm. käsiosan taakse kiinnitettävä pieni rasia, johon voi vaikka jöötipusseja tai nameja piilottaa. Lisäksi on erilaisia jatkeita, kuten erityisen hyvin joustava jatke tai vaikkapa ledivaloilla varustettu jatke, mutta niitä ei oikein saa helposti yhdistettyä tämän "jakopään" kanssa, mutta tässä jakopäässä on kuitenkin mukana onneksi heijastin. Tää meidän Flexi on kokoa S ja 8 m pitkä...En tosin tiedä, minkä hemmetin takia mun piti ottaa se pidempi, kun se 5 m on tähänkin asti riittänyt, ja se ois ollut halvempikin, mutta nyt kävi näin. Aivot ei selvästikään ollut sillä reissulla ihan täysillä mukana ;)

Miki ja hammastahnalla värjätyt kulmakarvat.


Huomaa kyllä, kuinka kaikki pikku hiljaa kehittyy ja kehittyy vaan erikoisemmaksi, ennen vanhaan koirat juoksi vapaina vaan laumassa, joka vissiin olisi se koirien ideaalein elämäntapa, mutta ikävä kyllä nykyään se on oikeastaan sula mahdottomuus, tulisi raatoja ja tärkeiden perheenjäsenten menetyksiä liian paljon. 

Joka tapauksessa, mulle itselleni on kauhean tärkeetä tehdä itsemme, erityisesti noi matalat piskit näkyviksi varsinkin näin syksyllä. Tommonen pieni kirppu ei kauhean hyvin autoilijan silmään erotu. Ei sen puoleen, ei semmoinen iso, pikimusta Rekkukaan sen paremmin erotu. Huolehtikaa kaikki, että rakkaat lemmikkinne ovat mahdollisiman hyvin näkyviä tuolla liikenteen seassa kulkiessa.




Sitten kuvaa taas pitkästä aikaa meidän vanhasta herrasta. Tauno porskuttelee tyytyväisenä terraariossa ja tuntuu siltä, että vaari on melkeinpä nuortunut. Se ei ole viimeiseen vuoteen noin innoissaan silpunnut pahvia ja paperia, mitä se nyt tekee jatkuvasti. 

Oon jyrsijä nimeltä Tauno, enkä tiedä oonko gerbiili vai hamsteri!


Näin, kuten huomaatte, meikäläisen elämä pyörii todella kiinteesti näiden elukoiden ympärillä. Ne auttaa pysymään järjissään, kun mäkin päiväni muuten viettäisin yksin kotona. Tänään lähti taas semmoinen työhakemus liikkeelle, että itselle jäi ihan hyvin tunne siitä, että saattaisi jopa tällä kertaa napatakkin, mutta aika näyttää.

Mun ei pitänyt vihjata mitään etukäteen täällä, mutta en nyt malta olla ees vähän härnäämättä: Meen huomenna yhteen paikkaan, mistä saa taas elinikäisen muiston matkaansa...! Mut hyvin tuntevat aavistavatkin varmasti heti mistä on kyse, ja te muutenkin vain blogia seuranneet varmasti keksitte jutun helposti, mutta tarkemmin siitä sitten seuraavassa postauksessa. Auch, tiedän sen jakavan kovastikin mielipiteitä, mutta...Koitetaan kestää ;)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Postipaketti


Tein pitkästä aikaa leivontatarviketilauksen maanantaina, ja nyt paketti on jo kotosalla, siistiä! Tosi nopeesti tuli ja oli ihanaa päästä taas suuren suurella jännityksellä availemaan tuota pakettia, ihan ko jouluna ;) Tilasin ensinnäkin täydennystä pastaväreihin: Kirkkaan punainen sekä ruskea. Tuttuja, hyväksi havaittuja Wiltonin värejä jälleen kerran. Sen lisäksi, tilasin sokeripitsimuotin, pitsiainetta sekä pienen palettiveitsen pitsien työstämistä varten.


Tilasin myös pienen extra jutun, mitä ei alunperin ollut tarkoitus tilata, mutta nähdessäni sen, innostuin ihan kamalasti :D Nimittäin, korkkarimuotti! Siistiä! :D Meikäläisen syntymäpäivä on n. kuukauden päästä, ja omaan synttärikakkuun on hyvä harjoitella näiden uutuuksien käyttöä.

Saapi nähdä kuinka akan käy noiden korkkareiden kanssa! Yhdet tennarit tosiaan olen näpertänyt ristiäiskakkua varten, joten uskoisin, että kyllä näistäkin korkkareista tunnistettavat tulee, ainakin toivon niin :D

Pitsimuotin tilasin ensi vuotta silmällä pitäen, alkuvuodesta tulee sille olemaan tarvista. Onneksi oli hyvä syy hankkia tämmössiä :D Pitkään arvoin, että minkälaisen pitsimuotin tilaan, mutta lopulta sitten päädyin tähän ylläolevaan. Se olikin leveempi mitä odotin, mutta kelpaa hyvin silti. Oon kerran aiemmin noiden pitsien kanssa päässyn touhuamaan, silloin en tosin ollut niitä itse valmistanut, nimittäin pikkuserkkuni ja tämän miehen hääkakkua koristellessa:

Aikamoita taiteiluahan tuo oli, kukaan meistä ei aikaisemmin ollut moisia käsitellyt, mutta kyllä me siitäkin selvittiin koristelutiimin kanssa, vaikka kello olikin yö kahden kieppeillä ;) 

Noh, se niistä leivontatavaroista tällä erää, tuloksia näette sitten myöhemmin! :) Muuten täällä meikäläisen arki pyörii kaulaongelman kanssa, johon en saanut vieläkään varmistusta. Nyt eri lääkäri sitten sulki pois kilpirauhasen ongelmat, ja halusi hoitokokeiluna pistää mulle kuukauden somac-kuurin. Itsehän en mikään lääketieteen ihminen ole, mutta aika vahva kutina on ahterissa, ettei tää kyllä mitään närästyspolitiikkaa ole. Oon jo vuosien ajan kärvistellyt satunnaisen närästyksen parissa, eikä tää kyllä siltä tunnu. Toisekseen, ei mun kurkku ole ärtynyt millään muotoa, siellä vaan tuntuu olevan jotain ylimääräistä...?! No, nyt seurataan kuukauden verran, jos auttaa, niin hyvä homma, jos ei, niin taas sinne vastaanotolle aikaa ja näytille. Hmh. Tämmöinen rauhallinen eteneminen vissiin ois olevinaan mulle ihan hyvää harjotusta, kun ei mun luonnolle semmonen sovi. Kaikki vaan heti äkkiä just nyt hoitoon. Oon täällä kun kissa pistoksissa aiheen kanssa, mutta...Otetaan tämä harjoituksen kannalta :D

Viime viikonloppuna oltiin sitten veljeni ja tämän naisystävän kanssa syömässä tampereella, mutta ei sitten koskaan maltettu heidän seurasta Tähteen poistua, joten Annen keikka jäi tällä kertaa näkemättä. Suunnitelmat kokivat alusta asti hienoisia muutoksia, kun ravintola, johon meidän oli tarkoitus mennä syömään, oli suljettu sähkövian vuoksi!! Voi voi, harmittaa ravintolan kannalta, toivottavasti heillä ei menny systeemit ihan pilalle siellä :( Lopulta päädyttiin sitten syömään New Yorkiin, jossa mun eteeni tuli pulled pork sandwich. Leipä täytteineen oli aivan taivaallisen hyvää, MUTTA, mun lanttuun ei vaan mahdu se, että minkä hemmetin takia se piti tarjoilla sipsien kanssa, eikä ranskalaisten?! :D Joo, ne on kummatkin perunaa ja joo, tykkään sipseistäkin, mutta ei sipsejä niin kuulu nauttia! :) Ilta kuitenkin meni todella kivasti niitä näitä höpötellessä. Kun taksilla sitten kotio tultiin, oli hauska sattuma, että kuskina oli vanha yläasteen naapuriluokkalainen :D  

Tässä taas kuulumiset tällä erää, meikäläinen rupee henkisesti valmistautuun illan kuntotanssia varten :)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Pala kurkussa


Tai oikeastaan aavistuksen kuristava tunne. Enkä tällä kertaa puhu kuvainnollisesti, vaan ihan fyysisesti. Tää viikko on menny osittain pilalle oudon tunteen kanssa, mikä on kurkussa kiusannut. Tää tunne on oikeastaan jatkunut jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla se on pahentunut. Ja kun ei mun kurkku ole sillä flunssamaisella tavalla kipeä (Enkä tunne muutenkaan itseäni kipeäksi, mitä nyt ehkä vähän väsyneemmäksi, mutta se voi johtua siitäkin vaan, että muutamat on tullu nukuttua normaalia huonommin, juurikin tän vaivan takia), vaan pikemmin kaulan ulkopuolelta ikään kuin särkee ja tuntuu kuin nielussa olis jotain ylimääräistä. Eilen sitten lekurilla kävin ja hän epäili, että kilpirauhanen kiusaisi.



 Sain kouraani lähetteen verikokeisiin ja reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja ohjeet, että mikäli ääni alkaa menemään tai hengittäminen vaikeutua niin uudelleen lääkärille käymään. No, eilen illalla mun ääneni sitten rupesi menemään ja soitin päivystykseen mitä he tuumaavat asiasta -> Lääkäriin. Tämäkin päivystävä lääkäri laittoi lähetettä labraan, tosin pikkuisen enemmän tutkittavaa, kuin edellinen ja tänä aamuna sitten kävin siellä kamalassa koettelemuksessa :D Ai että, mä niin inhoan verikokeen ottoa. Aina mä unohan sen rauhassa hengittämisen, ja sitten rupee päässä heittään. Ynh. No, selvittiinpä kuitenkin tästäkin reissusta kunnialla, ja nyt se on takana päin. HUH.



Mulla on ton kilpirauhasen kanssa joku kissa ja hiiri leikki päällä koko ajan. Se antaa välillä aina ymmärtää, että siinä ois jotain vialla, joskus turpoo kaula siitä kohdin, kuten nyt myös on tapahtunut, ja joskus on arvotkin heitelly hieman, muttei kuitenkaan niin pahasti, että ois mistään vajaa-/liikatoiminnasta ollut kyse. Ei tartte väkisin olla yhteistyökykyinen! :D



Noh, se siitä ongelmasta tällä erää. Soittelen myöhemmin tänään tulokset ja sitten ollaan viisaampia taas. Tänään ois luvassa perinteinen pizzaperjantai :D Haetaan lähi kebaanilasta pizza ja liimaudutaan tv:n ääreen puoli kasilta illalla. Tänään tulee poikkeuksellisen paljon kaikkea ohjelmaa: Salkkarit, Posse ja Vain elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että Vain elämää täytyy katsoa myöhemmin vaikka Ruudusta :D Kivan rento perjantai-ilta tiedossa vissiin siis. JOS on, ettei tarvi taas lähtee päivystykseen tms. Meinaaaan, viime perjantainahan me jouduttiin meidän Mikin kanssa lähtemään Tuhatjalkaan päivystykseen, kymmenen jälkeen illalla.


Oltiin saunomassa mummolassani perjantai-iltana ja kun tultiin saunasta, Miki kenotti päätään oudosti, puolelta toiselle, eikä kävelystä oikein tahtonut tulla mitään. Reppana tutisikin kuin katupora. Mikin juttu oli sen verran hurjan näköistä, että olin jo ihan varma, että joudun hyvästelemään mun pikkuiseni. Ja se, että Mikkokin huolestu tosissaan, oli meikäläisellekkin varma merkki, että nyt ei ole mistään ihan turhasta hätiköinnistä kyse, jonkalaista aina välillä saatan piskien kanssa harrastaa. Matka landelta tampereelle ei oo ikinä tuntunut niin perhanan pitkältä, mitä se oli silloin.

Päästiin Tuhatjalkaan ja kun lääkäri alkoi tutkimaan Mikiä, niin eihän se Miki tietenkään enää sitä päätään samalla tavalla kenottanut, kuin kotoa lähtiessä. Kävellä Miki ei tykännyt edelleenkään normisti, vaan parin askeleen jälkeen pisti aina takaisin maahan pitkäkseen, ja sieltä noustessa pikkuisen kallisteli päätään.  Lääkäri epäili jotain väliaikaista tasapainoelimen häiriötä, tai välikorvantulehdusta, mutta koska Miki ei ollut "sen huonommassa kunnossa" lääkäri ei kokenut tarpeelliseksi kuvata  / määrätä lääkkeitä. Mä en ois millään hyväksynyt pelkkää epävarmaa diagnoosia, ja jumitin siellä Tuhatjalan aulassa hyvän aikaa ja koitin kävelyttää Mikiä edes takaisin, että henkilökunta näkisi paremmin, mikä se Mikin juttu on. No, lopulta sitten ei auttanut kun lähteä kotiin.



Aamulla kun herättiin, Miki oli taas normaali, iloinen itsensä. Kun sitä sitten omalla porukalla pohdiskeltiin, että mikä sen nyt ois aiheuttanut, tuli mieleen, että oisko Miki mahdollisesti lyönyt päänsä / telonut vaikka koipensa, meidän ollessa saunassa, noi piskit kun osaa olla aika vauhdikkaita ja honkkeleita, kun riehumistuulelle sattuvat. Yhtenä vaihtoehtona ite mietittiin, että oisko se voinu olla joku lievä epileptinen kohtaus? Semmoinen, mitä Makekin on saanut pari kertaa. Se ei kuitenkaan ihan samalaiselta vaikuttanut kuin Makella, ja luulis eläinlääkärin semmoisen huomanneen.



Nyt ollaan viikko selvitty eteenpäin Mikin kanssa, ja noi kuvat, mitkä lisäsin edelliseen postaukseen piskeistä, on otettu tätä episodia seuranneena päivänä, ja kyllä Miki ihan normilta. terhakkaalta itseltään näyttää niissäkin. Ehkä se oli vain se "yhden illan juttu". Toivottavasti. Haluaisin suojella mun pikkuisia elukoitani niin kovasti kaikelta pahalta, mutta ikävä kyllä sehän ei luonnollisesti ole 100 % mahdollista. Ne on meille kuin omia lapsia, oikeita kun meille ei ole ihan hetkeen tulossa. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi, sillä "yllättäen" näitä lapsi uteluita on ruvennut sateleen häiden jälkeen...!

Mutta semmoinen sairaskertomus tästä postauksesta tuli, eivätkä kuvat tälläkään kertaa liity millään muotoa aiheeseen. Hieno bloggaaja/ blogi, teksti ja kuvat ei kulje käsi kädessä, mutta ehkä te sen kestätte...Vai? ;) No, huomenna taitaa tulla taas uutta materiaalia, kun tarkoituksena ois mennä Annea katsomaan Nightclub Tähteen! Jei! Sitä ennen on taas tutulla kaavalla vuorossa syöpöttelyreissu johonki raflaan velipojan ja tämän naisystävän kanssa :) Kun vaan olo pysyy yhtä hyvänä, eikä toi kurkku/ kaula rupea sekoileen mitään, niin hyvä o!