sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Uusia kuvioita



Nyt oon todellisen jännän äärellä. Uusia asioita tapahtuu nyt aika urakalla, ja ihan hyvä näin, koska onhan tää mun elämä ollu aika pitkään hyvin pitkälti samassa uomassa junnaavaa.  Alotetaan nyt vaikka tästä vähän pienemmästä asiasta:

Koko bloggausurani ajan oon haaveillu, että jokin taho ottaisi yhteyttä ja sanoisi, että haluaisi tehdä mun blogini kanssa yhteistyötä. Noh, nyt semmonen viesti oli tullut sähkäriin. Häkellyin siitä jonkin verran, enkä nyt oikein sittenkään tiedä mitä ajattelisin tommosesta. Ainahan mä oon tässä blogissa mainostanut yrityksiä, joihin oon ollut tyytyväinen (ihan omasta aloitteestani, ilman korvausta), mutta silti, tämmöinen "velvoittava" mainostaminen tuntuu väärältä. Toki, itse saisin valita aiheet mitkä itteä kiinnostaisi oikeastikin. Googletin vähän aihetta, ja ilmeisen moni kamppaileen samoissa tunnontuskissa. Joo, olis se kiva tienata pientä ylimääräistä satunnaisten mainospostausten myötä, mutta onko se sitten mun blogini juttu? Tietysti siinä samalla saattaisi saada lisää lukijoita, mutkun... Mitä mieltä te ootte? Jos joku päivä tämmöiseen lähtisin, vaikuttaisiko se negatiivisella tavalla teidän haluunne seurata tätä blogia? Kertokaa rakkaat, minä kuuntelen! :)



Sitten lisää uutta: Käytiin ostaan meille uus pöytäryhmä keittiöön. Vanha pöytä muutti meidän olohuoneeseen "edustuspöydäksi". Aluksi tää tumma pöytä näytti tosi törpöltä meidän olkkarissa, mutta nyt kun silmä on tottunut, nii ei tää nyt ollenkaan niin paha olekkaan! Tää uus pöytäryhmä on tuttuun tapaan Sotkasta, niinkuin tää meidän vanhakin pöytä ja vanhan pöydän tavoin, nää löyty hyvästä alesta, jes! :)




Kuten aikaisemmin kerroinkin, niin meillä oli tarhalikkojen kanssa pikkujoulut eilen. Uusi järjestely pääsi heti tulikokeeseen, ja pärjäsi siinä loistavasti. Oli todella ihana nähdä taas näitä todella rakkaita ystäviä, vaikka meitä paikalla olikin vain 3/5. Ensin kerralla toivottavasti nähdään kaikki :) Tehtiin tortilloja, juteltiin ja katsottiin Putouksen finaalia, jonka päätteeksi lähdimme vielä pyörähtämään Tampereella.

Sitten se grande finale...Meitsi sai töitä. Ihan oikeesti töitä! Siitä paikasta, johon edellisessä postauksessa sanoin meneväni haastatteluun! Ne alkaa kunnolla tosin tammikuussa vasta, mutta joka tapauksessa, mä voin pian näyttää työkkärille p....pitkää nenää! Ähäkutti! >:) Omaan koulutukseen sopivia töitä, loistavilla työajoilla. Siis ihan totta, mä en oikein meinaa käsittää, että puoltoista vuotta kestänyt työttömyys ja kolmisen vuotta kotona jumitettu aika on takana päin. Vou...! :) Huomenna menen sitten vielä vanhaan tuttuun paikkaan tekemään pari lyhyttä työjaksoa, mutta töitä jokatapauksessa. Tää o ihan miälevikast läppändeerust! Vai mitenkä se yksi hahmo aikanaan tapasi sanoa...? ;)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Harmaata

Joo, kovin on harmaata, niin ulkona kuin mun mielessänikin.  On ollut taas ihme jumitus nyt reilun viikon ajan, enkä oo aatellukkaan bloggaamista. Oon kattonu Supernaturalia ja antanu ajatusten stopata. En oo edelleenkään saanut tota kaulan alueen ongelmaa kuriin: Se välillä oli parempi jo, mutta nyt se on taas pahentunut todella paljon. Pitäisi varmaan varata lekurille taas aikaa, mutta... Mä olin taas tänään työhaastattelussa, ja jos sattusinkin pääsemään kyseiseen paikkaan, en haluaisi heti poistua lekurin luo, antaisin tosi "hyvän" kuvan itestäni, varsinkin kun poissaolot ei kuulu meikäläisen ohjelmistoon noin niinku yleisesti ottaen. En tiiä, oon tosi turhautunut tähän nyt. Mieliala ei ole ehkä ollu viime aikoina nyt parhaimmasta päästä.  Joulunviettokin on vielä vähän auki. Joulu on mulle kuitenkin se tärkein hetki vuodesta, joten olisi kiva saada vähän selvyyttä siihen, mutta eiköhän se ajallaan tarkennu.

<3 Mun pikkuiset...

...Päivänpaisteeni <3


No, ainakin sen tiedän varmaksi, että pääsen lähiaikoina pari pätkää tekemään vanhaan tuttuun työpaikkaan. Se tulee nyt erittäin hyvään väliin tässä: päiville muuta tekemistä eikä sinne menoa tarvi jännittääkkään ollenkaan, toisin kuin uusien työpaikkojen kohdalla aina käy. Jossain määrin koen pientä ahdistusta ajatuksesta "uusi työpaikka". Voi venäjä sanon mää...! En ehkä kestä itseäni ja pääkoppaani :D Onneksi viikonloput on tarjonnut ihanasti tosi mukavaa tekemistä, ja näin on myös ensi viikonloppuna: Meillä on meidän tarhalikkaporukan kanssa pikkujoulut. Kävin tänään ostaan viikonloppua varten itelleni mustat korkkarit, suoraa Prismasta. Mun vanhat samantapaiset on sanoneet sopimuksensa irti, oikeestaan jo aika pitkän aikaa sitten, joten nyt oli hyvä syy ja korkea aika ostaa ne:

Miten niin meillä on valkokarvaisia piskejä?


Mutta mutta, palataas nyt reilu viikon verran taakse päin:

Maanantaina 17.11. oli Jenni Vartiaisen vuoro esiintyä Tamperetalossa, ja sinnehän me suunnattiin kulkumme. Liput oli toki ostettu jo aikoja sitten valmiiksi, ja silloinkin oli enää muutamat hassut paikat jäljellä. Sali oli ääriään myöten täynnä ja tottakai sain jonkun pitkän miehen eteeni istumaan, se on enemmin sääntö kuin poikkeus. Konsertti pitkästä miehestä huolimatta oli kertakaikkisen huikee. Ensimmäinen puolisko oli rauhallisempaa tunnelmointia ja tuli enemmän itselle vieraampia kappaleita, toki mukana oli myös pari semmosta biisiä, jotka ulkoa osasin, mainittakoon nyt vaikka Duran duran ja Selvästi päihtynyt. Tän ekan puoliskon aikana tein mielenkiintoisen huomion koskien Jennin ääntä. Jenni osaa käyttää todella hienosti ääntään, ja livenä se pääsee PALJON paremmin oikeuksiinsa, kuin levyllä. Se kuulosti mun korvaani jollakin tavalla selkeämmältä ja kirkkaammalta. Mulla tosissaan loksahti monttu auki, kun hän rupesi ensimmäistä biisiä vetämään. Kyllähän mää sen tiesin, että Jenni osaa laulaa, mutta että noin upeasti... Siinä mielessä ihan hyvä, että eka setti oli sitä tunnelmointia, että tämmöiseenkin asiaan pystyi selkeämmin kiinnittämään huomiota.

(Meitsin konsertti vaatetus ja uus lelu: Kaukolaukaisin!)

























Toinen setti kun alkoi, meno teki täyskäännöksen, alkoi semmoinen valoshow ja tykitys, että oksat pois. Setin alku oli todella vaikuttava, sillä se lähti täydestä pimeydestä ja räjähti sen jälkeen täyteen vauhtiin. En osaa paremmin kuvailla, mutta eiköhän kaikki, jotka ovat olleet vastaavanlaisessa konsertissa, tiedä mitä tarkoitan. Tällä setillä tuli enemmän tuttuja kappaleita mm. Eden, En haluu kuolla tänä yönä, Ihmisten edessä, Missä muruseni on ja konsertin päättänyt Minä sinua vain, joka on muuten todella kaunis kappale ja joka meinaa saada meikäläisen aina vähän tunteelliseksi. Ainoa miinus, jos sitä nyt semmoiseksi voi sanoa, oli se, että yksi lempparini Jennin biiseistä sekä ylipäätään kaikista tietämistäni kappaleista jäi uupumaan: Eikö kukaan voi meitä pelastaa? No, Jennin keikalle täytyy päästä kyllä uudelleen, ja täytyy toivoa, että joku kerta hän vetäisi tuon ko. kappaleen :)



Viime viikonloppu oltiin kokolailla rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupoilla käytiin ja ekoja joululahjoja tuli ostettua. Tein meille lauantaina tämmöset pippuripihvi setit. Naudan sisäfilettä kerma-pippurikastikkeella, ite tehdyt timjami-valkosipulilohkoperunat sekä hunajalla maustettua, pannulla paistettua punasipuli-chili paistosta. Jälkkäriks tehtiin sitten suklaisia mukikakkuja, ne on nykyää ihan meidän lemppari, makea herkku. Jopa Mikko tykkää siitä tosi paljon!

Ja hei, chileistä kun oli puhetta, niiiiiiin:



Meidän ikioma, siemenestä kasvatettu, ENSIMMÄINEN valmis Rawit- chilimme! Jes! Se saa kunnian maustaa huomisen ruoan: Kana-kookoskastikkeen itämaiseen tapaan siis :)

Heh, tulipa jotenkin heti paljon mukavampi olo kun sai kuulumisiaan kerrottua täällä. Tässä yksi syy miksi tykkään blogata. Ja onneksi on Mikko, tukena ja turvana.




 Kiitos sulle, joka jaksoit taas lukea tämänkin tekstin loppuun, alku angstaamisestani huolimatta, toivottavasti siellä on hyvä ja turvallinen viikko <3

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kamera on kiva kaveri


Kuvattiin tuossa juuri materiaalia joulukortteihin ja laitettiin ne tilaukseen, tänä vuonna tehtiin taas omista kuvista Ifolorilta. Tän postauksen kuvat on viime aikoina kertynyttä sekalaista seurakuntaa. Syy runsaaseen kuvien kertymiseen on taannoin tilaamamme lisäsalama, macro-objektiivi ja kaukolaukaisin. Erityisesti lisäsalama on ollut lähes päivittäisessä käytössä, aina kun leipomisiltani oon vain ehtinyt, oon ollut kamerassa kiinni ja kuvannut piskejä, kukkasia, Mikkoa...Kaikkea mahdollista :D

























Huomaa, ettei toi salaman käyttö oo vielä ihan hallussa, mutta kyllä tällä harjoittelu määrällä sen luulis pian muuttuvan parempaan suuntaan.. :D




Meillä on nyt kämppä siirtynyt joulu-modiin. Sain synttärilahjaksi vielä punaisen Kastehelmituikun, jonka heti innolla sain sovittaa olohuoneen jouluiseen ulkoasuun, sohvapöydälle. On noi Kastehelmijutut kyllä nättejä!


Miki ja Make edustusliiveissään, odottamassa mamman synttärivieraita, viime keskiviikkona. Toi meidän sohvan viltti on Mikin rakkain paikka nykyään, se löhöö siinä aina silloin kuin ei ole jotakin erityistä tekemistä. Aina sitä mukaa, jos itse erehtyy taittelemaan viltin siististi, se myös pedataan uusiksi, eli kuopsutetaan yhdeksi mytyksi samantien :)  Make puolestaan on vallannut meidän "sinappihuoneen" sohvan käsinojan, siitä on tullut sen vakiopaikka. Jotenkin symppistä, että noilla on tommoiset omat juttunsa.



Makkari ei koe joulunaikaan mitään muutoksia, haluan pitää sen neutraalin värisenä, rauhallisena paikkana. Mun vuosia jatkuneet uniongelmat on taas pahentuneet, joten ei puhettakaan, että haluaisin jotenkin nyt häiritä makuuhuoneen rauhaa :D Sen verran tietty vois päivittää, että hommais edes sen yhden ainokaisen palaneen lampun meidän "kristallikruunuun" ;)





Juu, niitä kukkia tuli tosiaan kuvattua... :P Tää teksti tuntuu nyt olevan totaalisen päätön ja hännätön, mutta se sopii kyllä kirjoittajaansakin ;) Noh, höpötetään nyt se ainoa oikea asia mistä ois kerrottavaa:

Oltiin eilen vaihteeksi Tampereella. Käytiin porukalla juhlistamassa meikäläisen synttäreitä, ja mentiin syömään Hans Välimäen uuteen ravintolaan, August Von Trappeen. Paikka oli todella tyylikäs, Belgialaistyyppinen bistro. Etukäteen olin listalta valkannut syöväni Fish 'N' Chips annoksen, mutta sitten paikan päällä mulle iski ennenkuulumaton mieliteko: Mun teki mieli tilata listalta sinisimpukoita. Siis oikeesti, sinisimpukoita. Minä, hamppareiden, pizzan, kebabin yms. vannoutunut rakastaja. Oon kouluaikana joskus simpukoita syönyt, olikohan nyt paellassa vai missä, mutta silloin ne ei  tehnyt muhun kyllä minkäänlaista vaikutusta. Nyt oli kyllä niin houkuttelevasti kirjoitettu esittely annoksesta, joka oli siis sinisimpukoita merimiehen velipojan tapaan, että mun oli aivan pakko kokeilla sitä. Annoksessa oli sinisimpukoita, valkosipulin, valkoviinin, kerman, voin, pekonin ja timjamin kanssa sekä lisäksi belgianperunoita majoneesilla ja sinapilla.




Ja hei, toi setti oli vielä todella hyvää. Siihen oheen hyvä valkoviini, niin ruokaelämys oli taattu. Jälkiruoaksi syötiin Mikon kanssa puoliksi Hansin vohveli, jossa oli itse vohveli, marenkia, (vanilja?)vaahtoa, suolaista nutellaa, suklaastiketta ja marinoituja marjoja. Mun huonoksi onnekseni marjoina oli mustikoiden lisäksi kirsikoita. Mustikat siis on todella jees, mutta noiden kirsikoiden kanssa meiltä puuttuu se ratkaiseva yhteys.

Ravintola oli tosiaan vasta kolmatta päivää auki ja aivan täyteen varattu, mutta palvelu oli silti todella loistavaa. Ruoatkin saimme ennen kuulumattoman nopeasti eteemme. Toivottavasti palvelu on tulevaisuudessakin yhtä laadukasta, ettei nyt ollut kyseessä vain alkutaipaleen erityinen panostus tai se, että itse Välimäki oli häärimässä keittiössä. Välimäki on mun yksi lapsuuden idoleistani: Mun lempiohjelmiin lukeutui aikanaan telkkarissa pyörinyt Kokkisota, ja siinä oli yksi kimmoke aikanaan lähteä ravintolapuolelle opiskelemaan. Olisi ollut tosi hienoa päästä puheisiin Välimäen kanssa, käydä vaikka ihan vain kiittämässä, mutta multa petti rohkeus enkä millään arvannut mennä keittiön luukulle, vaikka avokeittiö kyseessä olikin. Pahus. Enää ei ole niin reipas ja rohkea kuin pienempänä olin :D Tähän päätämme tämän kertaisen uutiskatsauksen, hyvää loppuiltaa kaikille, näkemiin! ;)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kakkumaratooni

Noniin valmistautukaa, nyt satelee kakkuja ja PALJON:

KAKKU 1: Ystävän lapsien synttärikakku

Ystäväpariskunnan lapset täyttivät vuosia, ja heidän synttäreitää juhlittiin yhteiskemujen merkeissä. Toiveena oli muumiaiheinen kakku, esimerkiksi Muumipeikko ja Niiskuneiti kakun päälle. Muuten sain aika vapaasti jalostaa idean. Koska sankareina oli sekä tyttö ja poika, halusin tehdä kakusta vaaleanpunaisen ja -sinisen. Päädyin myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa tuollaista kakkukuvaa. Ullan unelmasta löysin soman kuvan ja tilasin sen. Kuva oli vohvelinen ja nätti sellaisenaan, mutta kakun päällä se meni kamalille kuhmuroille. Höh, mikähän mahto mennä mönkään?? Lisäksi, yllätys yllätys, mulla oli tappelu kermapursotusten kanssa ja tälläkin kerralla, ottelu kermavaahdon kanssa päättyi 6-0 kermavaahdon eduksi. Tarinan opetus: Ei liikaa vaniljakreemijauhetta kerman sekaan! Täytteenä oli Kinuskikissan mustikkatahnaa sekä kermavaahtoa. (Kuvat ystäväni ottamia!)























KAKKU 2: Isänpäiväkakku

Isänpäivänä olimme ensiksi Mikon vanhempien luona kylässä, jossa pääsimme nauttimaan anopin valmistamasta mutakakusta (NAM!) ja mistä sitten iltapäivällä siirryimme tätini luo, jonne tämän kakun olin tehnyt ja minne myös pappani saapui veljeni saattelemana. Kakku oli siis osa isänpäivälahjaa papalleni ja "uusio-iskälle" eli tätini miehelle. Tästä kakusta tuli taas pitkästä aikaa meikäläisen lempparikakku: Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja ja vaniljavanukastäytettä, suklaakuorrutus ja kermapursotukset. NAM! Se on oikeesti kaikkien aikojen paras yhdistelmä täytekakussa. Sen kummempia kommentteja tämän kakun tekemisestä ei oikeastaan ole, mitä nyt noi kirjaimet oli tosi v-mäiset tehdä! :D




KAKKU 3: Oma synttärikakku

Noh, oma synttärikakku on siinä mielessä aina hauskinta tehdä, kun saa käyttää ihan vapaasti mielikuvitusta sen teossa. Ja noh, kuten tavallista, suuret suunnitelmat muuttuu matkalla jokseenkin AINA. Tein tähän kakkuun alkujaan kolme koristetta: Korkkari, huulipuna ja meikkilaukku. Joista lopulta vain korkkari oli esillä. Täyte ja koristelu muutenkin muuttuivat: Täytteenä piti aluksi olla suklaamoussea, mutta koska ystäväni lasten kakusta jäi aavistuksen yli mustikkatahnaa, hyödynsin sen lopun oman kakkuni toisessa välissä, kermalla jatkettuna. Toiseen väliin tuli sitten valkosuklaamoussea. Koristelu taas...Noh, tilasin hiljan tosiaan sokeripitsimuotin ja pitseihin tarvittavaa ainetta, mutta pitsien valmistus ei kertakaikkiaan ottanut tuulta siipiensä alle. Ajatuksena alkujaan oli, että pinkki kakku, jonka reunalle tulisi valkoinen pitsi, mutta se idea lensi roskakoriin edellisenä päivänä, havaittuani, ettei pitsien teosta tule yhtään mitään. Sitten iski kriisi ja hermoromahdus ja lopputulos on juosten kusten tehty :D





(Nyt rupes löytyy todella mielenkiintosia kuvia kamerasta... :D Mikko asialla... :









)

KAKKU 4, 5, 6 ja 7: Kummisedän 60- v synttärikakut

Kummisedälläni on tänä viikonloppuna syntymäpäivä ja lupasin tehdä juhliin pari täytekakkua ja pari voileipäkakkua, joista toinen on kala- ja toinen lihavoileipäkakku. Täytekakuista päätin suosiolla tehdä samanlaiset keskenään, toisaalta pääsee helpommalla kun on sama suunnitelma molempiin, mutta siinä on oma hauska haasteensa, että onnistuu tekemään saman laatuiset. Mielestäni onnistuin näissä täytekakuissa kivasti, ihan hyvillä mielin sai toimittaa ne perille :) Täytekakuissa täytteenä oli kinuskivaahtoa ja puolukoita. Koristeeksi näpersin "pihlajanmarjoja" ja "pihlajanlehtiä" sekä tietysti kultaisen 60. Numeroita alunperin kumpaankin kakkuun omansa, mutta toiset hajosivat :( Näin ollen täytyi ohjeistaa kummisetää vaihtamaan ekasta kakusta toiseen kakkuun numerot, kun eka kakku loppuisi. Mun piti näihinkin kakkuihin tehdä alunperin ne sokeripitsit, mutta em. syistä johtuen, ne jäivät tosiaan näistäkin pois...












Sitten ne suolaiset, eli kakut nro 6 & 7.

Totuttuun tapaan, nämä voileipäkakut ovat Kinuskikissan ohjeilla tehtyjä. Kyseessähän on siis kinkku-metvurstivoileipäkakku sekä hyydytetty kylmäsavulohikakku. Näistä ei sen kummempaa, ihan neutraaliin tapaan sujui valmistus, ei erityisen huonosti eikä erityisen hienosti :D





Näin ikkään. Ja tosiaan, tää kakkumaratooni alkoi tasan viikko sitten, ja tänään toimitin viimeiset! Nyt Anna Karoliina kiittää ja kuittaa. Leivonta saa olla jäähyllä nyt ainakin pari viikkoo (Tai sitten niin kauan kun glögikakun himo käy ylitsevuotavaksi ;) )

lauantai 8. marraskuuta 2014

Tähden tuiketta kavereiden kera


Jeejee, tässä Putousta odotellessa on hyvä räpeltää uus postaus kasaan. Ensteks haluan pari sanaa tuumailla tosta uudesta Putouksesta. Kun siitä tuli 1. jakso, olin ihan että plää, mutta nyt kun mennään jo...kuinkahan monennessa jaksossa nyt mennäänkään, oon ihan että jee! Aluksi tökki Paasosen juonto ja en löytänyt sitä juttua näyttelijöistä, mutta hei, heti kun vaan osas asennoitua oikein, eikä vain verrannut aiempiin, niin tää homma parantu huikeesti. Mun mielestä tää on tosi hauska kausi, erilainen kuin aiemmin, mutta yhtä hauska silti! Vaikka onhan Hirviniemi aina Hirviniemi :D




Meitsin mystinen väsmyskausi jatkuu edelleen, mutta toistaiseksi sen kanssa on vielä selvitty. Onneksi niin, sillä eilinenkin ilta oli todella hauska: Lähdettiin Tampereelle ystäväpariskuntamme luokse. Käytiin syömässä Pispalan Pulterissa. Siellä oli asiakaspalvelua isolla A:lla ja sapuska tuli todella ripeästi, mutta omaksi harmikseni otin itselleni epäsopivan annoksen. Mää en nääs juuri syö sianlihaa (Paitsi pekoni, pulled pork ja joulukinkku), ja päädyin ottamaan ylikypsää porsaan savuniskaa. Huoh, ikävä kyllä sain taas muistutuksen, miksi en juuri sitä sianlihaa syö, ja Mikko sai vetää 3/4 mun lihoistani. Kastike oli tosi herkullista, samoin lisukkeet. Eikä tuossa lihassakaan varmasti muuten mitään ollut, muuta kuin oma henkilökohtainen ongelmani. Ystävämme J söi saman annoksen kun minä, ja kehui annoksen maasta taivaaseen. Jälkiruoaksi syötiin Pulterin Herkku, eli Rocky Road kakku jäätelöllä ja kermavaahdolla. Se oli HYVÄÄ! :D Sen verran runsas se oli, että syötiin Mikon kanssa se puoliksi.







(Kuvissa on aiemmin tällä viikolla ostamani sininen aivan iiiihana mekko, kaulakoru sekä söpökäinen pöllölaukku! Kaikki taattua H&M tavaraa. Mii sou häpi, harvoin tulee löydettyä noin sopivia vaatteita, mitä toi sininen mekko on! :) )

Syötyämme suunnattiin kulkumme ystäväpariskuntamme kotiin ja napitettiin telkkaria aikamme jossa mm. aina yhtä hulvaton Posse oli  valikoimassa. Samalla rapsuteltiin syötävän suloista, pikkuista kissanpentua Maikkia. Tää tapaus hurmasi meidät täysin <3 Puolen yön kieppeillä suunnattiin Nightclub Tähteen, jossa esiintymässä oli ihanainen Anne Mistral- orkesterinsa kanssa. Erinnäisten vaiheiden jälkeen myöhästyttiin n. vartin verran Annen aloituksesta, joka oli siis ollut puoli 12, mutta ei se mitään, hyvin päästiin keikasta silti nauttiin. Kun noustiin hissillä ylös Tähteen, lykkäsin nopeesti vain takin narikkaan ja muiden lähtiessä tiskille tilaamaan juomia, meikäläinen sipsutti erittäin "tyylikkäästi", mahdollisimman "naisellisesti" korkkareillaan lavan eteen, vakio paikalle, muiden fanien seuraan.

























Yhden biisin verran ehdin siinä seiskoskella, kun eräs nuorimies tuli pyytämään tanssille. Mää siinä sitten vaan, että apua, en osaa... En oo hirveästi muiden kanssa tanssinut, kuin Mikon, mutta lopulta sitten suostuin, ja oho, yllättävän hyvin se sitten sujuikin. Mitä nyt miekkonen taisi pari kertaa saada korosta varpailleen, kun meikäläinen sekoili askeleissa. Häneltä tanssi sen sijaan sujui hyvin. Biisin loppuessa muutkin seurueestamme olivat myöskin selvinneet lavan eteen, ja palasin heidän seuraansa. Paikalla oli vain muutama tuttu keikkakaveri, mutta muuten paikka oli kyllä tapansa mukaan tupaten täynnä, minkä sain karusti huomata illan lähestyessä loppuaan, mutta siitä lisää tuonnenpana.


Anne veti kaksi settiä peräkkäin, minkä puolesta olen kyllä aina liputtanut. Niin kivaa kun keikoilla aina onkin, mulla alkaa usein väsy painaa illan loppu puolella, ja näin setit putkeen vedettynä, se ei yleensä pääse vielä niin pahasti yllättämään. Annekin tuumi, että mukavampi vetää putkeen, kun on juuri äänen saanut avattua hyvin, niin olisi harmi heti painua lyhyelle tauolle. Kannatan! Keikan loputtua Anne tuli moikkaileen faneja lavan viereen, kortit tosin olivat nyt jääneet matkasta, mutta mukana oli paperia, jolle hän sitten raapusteli terkkuja. Annen poistuttua jäätiin vielä kaveripariskuntamme kanssa istuskelemaan Tähteen ja kuuntelemaan Mistralin musisointia. Innostuttiin me Mikon kanssa pari kertaa vielä lattiallakin pyörähtelemään, joka edelleen oli todella täynnä väkeä. Sain siinä sitten tällin jonkun kyynerpäästä ohimooni, ja mun ihku kukkakoriste hiuksista hajosi ja lensi lattialle >:( Sitten joku äijä rupes talloon sitä jaloissaan ja mää paniikissa kiljun sille, että älä nyt survo sitä!! Mies katto mua ihmeissää ja loikkasi sivuun. Että näin. Oon erittäin tarkka omaisuudestani! :D

Jeps, eli hauska ilta oli eilen kaikin puolin! Mun piti tähän postaukseen vielä laittaa tän päivän kakusta kuva, mutta tästä tulikin niin pahuksen pitkä jo näin, että jätän sen  seuraavaan postaukseen, jolloin kakkujuttuja on sitten enemmän :D Tässähän tää Putous rattoisasti lähes menikin, Putousta jäljellä 20 min, ja nyt vasta sain tän postauksen valmiiksi. Tosin, siihen saattaa olla syynä se, että huomio meni välillä tuohon telkkarin suuntaan ;) No, näin käy joskus...!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kakkuhulinaa ja tukkataikoja


No nyt on lokakuukin jo taittunut marraskuun puolelle, ja reilu viikon blogissa vallinnut hiljaiselo päättyy. Älkää kysykö miksi on ollut hiljaista, en tiedä oikein itsekään :D Voi apua, mää on ihan hirmusen väsynyt nyt vaan koko ajan. Ei mitään saa itsestä oikein irti. Ei kai vaan meinaa ensimmäistä kertaa käydä niin, että syksy ja sen pimeys meinaa päästä niskan päälle...?! No sehän ei passaa sitten alkuunkaan. Ei anneta periksi. No ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin: Meikäläinen kutsuttiin työhaastatteluun, joka on nyt siis tulevana tiistaina!! OMG!! Vaikka mua nyt ei "jatkoon" sitten valittaisikaan, tää haastatteluun pääsy on mulle jo henkilökohtainen voitto, sen verran harvinaista herkkua on ollu nää työhaastattelut. Sain työhaastatteluun soiton viikolla, olikohan nyt tiistaina, ja sitten keskiviikkona soi puhelin taas ja mua kysyttiin joulukuussa pariksi päiväksi töihin, samaan tuttuun paikkaan, jossa olen aiemminkin tänä vuonna, useampaan otteeseen ollut. Ihan huikeeta! :) Eli, jotakin työtä on ainakin varmasti luvassa :)

Työjuttujen lisäksi, pinnalla on ollut leipominen. Tänään juhlittiin mummoni 84-vuotis synttäreitä, ja minä kakkumaakarina taas sinne tarjottavaa taiteilin. Täytekakku meni ulkonäkönsä vuoksi penkin alle, mutta voileipäkakku onnistui ihan kivasti kaikin puolin :) Täytekakun kanssa ongelmat alkoivat heti kättelyssä... Nimittäin, taikinaa tehdessäni, mun yleiskone sanoi sopimuksensa irti. Se vain pysähtyi ja myksityi lopullisesti. Rakas sähkömies-puolisoni totesi moottorin hajonneen. Kivat vaan sulle. Eihän mulla oiskaan tässä ollu kun muutamat kakun leipomiset tiedossa >:( No, ei auta, käsivatkain kehiin ja sillä mentiin. Että näin.



Ei se kerma kuitenkaan ihan ton väristä ollut, miltä se tossa pursotuksissa näyttää... :D


Täytekakun kanssa kävi vanhanaikaisesti, sekä kerman laadun ja pursotusten osalta. Kerman joukkoon lorahti liikaa vaniljakreemijauhetta, ja lopputulos oli liian jäykkää pursottamiseen nähden eikä sen tekstuuri suussa tuntunut kovin kivalta. Hmh. No, näin käy välillä. Niin joo, olin juuri hätäpäissäni saanut pari kuvaa kakuista otettua juhlapaikalla, niin meni hetki, ja yhtäkkiä sprite pullo oli kipannut itsensä kakun päälle :D Siihen tuli hauska reikä keskelle kinuskikuorrutusta, jonka näppärä setäni paikkasi pikkuleivällä :D



Voileipäkakusta kuitenkin olin ylpeä. Enkä vähiten siksi että, täyte oli kokonaan vaihteeksi oma soveltama, ei mistään valmiista ohjeesta :) Hyvin tavanomainen kinkkuvoileipäkakku kuitenkin oli kyseessä.

Semmoset leipomiset tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on sitten seuraavan kakun vuoro :) Mutta seuraavaksi niistä tukkataioista. Joku aika sitten kitisin täällä blogissakin siitä, että sen kerran kun meen kampaajalle, kampaaja ei osaa tehdä toiveideni mukaista tukkaa. Nyt otin ohjat omiin käsiini, ja värjäsin itse itselleni uuden tukan ja jopa leikkasinkin sitä jonkin verran itse :D


Nyt on niin punasta latvaa, että oksat pois! Oon tosi tyytyväinen tähän :) Kuvat on eilisestä asustani, kun suunnattiin Mikon kanssa kaupunkiin ja treffattiin jälleen velipoikani ja tämän naisystävä. Käytiin tsekkamassa Pork & Moore, joka piti jo taannoin käydä testaileen, mutta silloin raflassa oli sähkövika ja pulju oli kiinni. Pääruoaksi otettiin Mikon kanssa kumpikin brisket- täytteiset leivät (Ihanan ylikypsää ja mureeta härkää), jossa mukana oli myös paikan itse tehtyjä suolakurkkuja, kaalia, taivaalliset soosit ja vaikka mitä. Lisukkeeksi juustoranut, jotka olisivat mun makuuni kaivanneet suolaa vähän enemmän ja aavistuksen lisämakua juustokastikkeeseen, mutta muuten toimiva homma. Toisena lisukkeena oli etikkapohjainen coleslaw, joka oli ihanan raikas versio perinteisestä majoneesi coleslawsta. Olikohan tässä kaalin lisäksi nyt paprikaa, sipulia ja porkkanaa...? Ihan varmaksi en muista, oli niin kiirus vaan mättää kaikki kitaan, heh. Ensi kerran kun paikassa käy, täytyykin testata chiliranut, joihin tuli enemmän kaikkea oheishuttua. Velipoika nääs otti ne ja ite kuolasin vieressä ;)

Huhhuh, mitenkähän nyt tämän koneen ääressä istuminenkin väsyttää niin kamalasti. Ehkä on syytä siis poistua areenalta ja heittäytyä sohvalle homehtumaan, antaa sen syksyn hetken verran päästä, osittain, niskan päälle, muttei kokonaan! ;)

Ps. Huvitti tuolla mummon synttäreillä, kun 6 vuotias veljenpoikani kysyi meikäläiseltä, että miksi mä nauran vaan koko ajan... :D Mitääh, nauranko mää paljon vai?! :D