keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Viimeistä viedään



No nyt alkaa se vuosi 2014 olla kokolailla paketissa. Jos rehellisesti sanon, tää vuosi on ollu yks mun elämäni parhaimmista. Ja uskokaa pois, mä en tota joka vuosi tavan vuoksi sano, vaan tarkoitan sitä oikeesti. Niin vaan seki on kohta ohi. Voi vaan rukoilla, että ens vuosi ois samaa luokkaa :)



Mutta mites tää 2014 Joulu suju? Meillä ainakin hyvin, mitä nyt aika kiireisissä merkeissä. Me mentiin aattona aamupäivällä Mikon porukoiden luokse riisipuurolle ja siellä vietettiin päivää siihen asti, että Mikko pääsi leikkimään joulupukkia (Ystäväpariskunnan lapsille nääs). Itsehän en paikalla luonnollisesti ollut, mutta kuuleman perusteella homma meni ihan putkeen! Mitä nyt pukin rillit tais hajota ja jäädä partaan kiinni :D  Pukkikeikan jälkeen suunnattiin kotio, jonne myös veljeni naisystävänsä kera pian sitten rantautui. Sitten oli vuorossa se mitä odotan aina koko vuoden: JOULURUOKA! Mitäs teillä muuten kuuluu jouluna pöytään? Meillä oli perus porkkana-, pernuna-, ja lanttuloorat, rosolli sooseineen, kinkku + liemi, lipeäkalaa, loimulohta, italiansalaattia, meitsin omin pikku kätösin leipomaa joululimppua... Ja...Unohdinkohan jotain? Haa, jälkiruoaksi olin tehnyt suklaa-glögikakkua. Arvatkaapa huviksenne kuka ruokailun jälkeen makas sohvalla järkyttävää mahakipua potien...No, pitääkö sitä olla tämmönen possu!? ;)

Joulupukki muisti mua tarotkorteilla, eiköhän oteta selville, mitä ens vuos tuo tullessaan ;)
Oi kuusipuu...
Joulupäivänä lähdettiin aikasteen liikeelle ja vietiin piskit tädilleni hoitoon. Pienten kommellusten jälkeen päästiin lähtemään varsinaiseen määränpäähämme, Päijät-Hämeen suuntaan, toisen isoveljeni luokse. Siellä syötiin myöskin mahat täyteen herkullista jouluruokaa ja katseltiin, kun lapset tuhersivat tuoreiden joululahjojensa kanssa :) Siinä alkuillasta otettiin suunnaksi taas Pirkanmaa ja mentiin tädilleni istuskelemaan iltaa, samalla kun jätkiä haettiin kotio. Tapaninpäivänä me vaan oltiin perse homeessa kotona, meikäläinen lähinnä tossa sohvalla löhöten, telkkarin ääressä ja syötiin, syötiin ja syötiin. Joulu mun makuuni!

Tähän loppuun vois vetästä samanmoisen yhteenvedon keikoista yms. mitä tein viime vuodestakin, vaikka niiden saldo on aika vähäinen tänä vuonna:

Annen keikkoja oli 6 kpl, Annelin keikkoja 2 kpl (Wtf, miten mun on tota ihan mahdoton uskoa, onko mulla joku jääny kirjaamatta :O ) ja 1 Anniinan keikka. Sen lisäksi tuli nähtyä Aikakone ja Jenni Vartiainen, sekä yksi burleski esitys. Tänä vuonna tää tämmöinen "keikkaelämä" koki jonkun mystisen romahduksen, meinaan vuonna 2013, heinäkuussa kun rupesin tänne blogiin kirjaamaan noita keikkoja, niin pelkästään loppuvuonna oli jo 5 Annen keikkaa, 2 Annelin ja 1 Anniinan ja 2 burleskia, puhumattakaan alkuvuoden keikoista... Noh ny sit, täytyy vuonna 2015 ryhdistäytyä asian tiimoilta. 

Muita tän vuoden kivoja kohokohtia oli Kreikan matka, Tallinnanmatka, hääpäiväreissu Flamingoon, Ulvilan mökkireissu, pikkuserkun häät, runsaat kakkukuviot, vakityöpaikan löytyminen ja ennen kaikkea: Ollaan runsaasti vietetty aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tottakai vuoteen myös harmistusta mahtui, mainittakoon nyt vaikka tää kaulavaivamysteeri, ja pari muutakin terveyteen liittyvää seikkaa sekä eräskin kamerakuvio, joka muuten edelleen odottelee tuomiota.... >:(  Eiköhän sekin selvinne vuoden 2015 aikana. Hope so! :D

Mutta hei, mää poistun tästä nyt lallattelemaan uusien karaokevehkeiden kanssa. Tai sitten poistun katsomaan Supernaturalia.... Tai sitten vaan meen tukkiin verisuoniani: Ostettiin tänään Lielahden Kodin1 loppuunmyynnistä mini friteerauskeitin. Joo morjens!

ONNEKASTA JA RIEMUKASTA UUTTAVUOTTA 2015!!! :)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulutervehdys

Söötti minijoulutähti keittiön pöydällä <3
Nyt on viimeiset jouluhulinat käynnissä, kun se, tämä ja tuo unohtui ostaa kaupasta. Montakohan kertaa tässä on ehditty jo kaupassa käydä ja ajatella, että no nyt, kaikki on hoidettu. Mutta EI, eipä tietenkään se niin mene :D Onneksi mun nuppiani se ruuhkakaupassa kiertely ei yhtä pahasti kiristä, kuin vaikkapa tuon meidän talouden isännän :D

Ekat riisipuurot eilen! 

Ihania, aitoja joulukortteja! 
Uusi tähti keittiön ikkunassa, vanha sano viime viikolla poks. 
Joulunpyhien ohjelmisto on selvillä, ja nyt asiat saavat edetä aivan omalla painollaan. Mulla on aina blogin kanssa suuret suunnitelmat joulunajan postauksia varten, mutta kas kummaa, tänäkäään vuonna ne ei onnistunut, kun huomio menee kaikkeen muuhun :) No, toisaaltahan se menee oikein niin. Aijon nyt jouluna, normistani poiketen vältellä elektroniikkaa, ja sitä myötä somea yms. :) Ihan oman joulumielen vuoksi, mutta myös osittain siksi, että nää pahuksen laitteet ei taaskaan toimi mun käytössäni oikein!!! Niille iski joku kapina kausi :D MUTTA, tämän postauksen myötä, meidän ryhmä rämä toivottelee kaikille teille lukijoille ihanaa joulua! Syökää ja naurakaa paljon, höllätkää vannetta joka monesti päätä saattaa kiristää kaiken jouluhääräämisen keskellä, olkaa varovaisia kynttilöiden kanssa, ja huolehtikaa ettei lemmikit saa mitään vaarallista suuhunsa, ja tottakai, huolehtikaa toinen toisistanne :) 



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Viikko jouluun...

Vähän jo kärsinyt hyasintti :)
Anna täällä hei! Noin yleensä puhelimessa sanon, kun soitan jollekkin tutulle, ja mikäli Mikko sattuu oleen likellä, se repee nauruun. Jostain syystä se ei diggaile tosta mun esittelystä?! :D Hassu äijä. Viikko uudessa työpaikassa oli ja meni. Kovasti se sisälsi ihmetteleyä ja sähläämistä, mutta saatoin mää jotenkin asioista jyvälle päästä, ja ihan mukavalta porukalta vaikutti uudet työkaverit! :) Tällä viikolla oon ollut nyt vanhassa työpaikassani terveyskeskuksen välinehuollossa, ja huomenna on siellä sitten vuorossa viimeinen päivä. Nyyh! Ikävä tulee kyllä sitä paikkaa, ei auta ei. Sopivasti vedin itelleni jonkun lenssun tähän viimeisten päivien kunniaksi (Juu, juurikin minäenkoskaansairastu-Anna), mutta ilman saikkua on selvitty. Tänään töissä oli jouluruokailu, ensimmäiset laatuaan tänä vuonna, ellei kinkkua lasketa: Paistettiin minikinkku Mikon kanssa tapamme mukaan etukäteen ja sillä ollaan tässä herkuteltu ja fiilistelty joulua!

Viime viikonloppuna, lauantaina, olin vanhan kuoroni kanssa esiintymässä kuoronvetäjämme 70-vuotis juhlatilaisuudessa Tampereella, Messukylän kirkossa. Oli todella hieno tunne, kun tuli tekstiviesti jossa pyydettiin saapumaan paikalle, tosin pienoinen paniikki iski, että osaankos mää nyt enää mitään, kun nuotitkin aikanaan katosi silloin, kun muutin tätini luo, eli vuosia sitten. No, onneksi sain sähköpostiini tarvittavat nuotit ja pääsin harjoittelemaan :)  Olo oli varsin kömpelö ja epävarma kirkolle mennessä, mutta sitten kun koko köörin kanssa siinä harjoteltiin, itseluottamus vähän kasvoi ja selvittiin hommasta kunnialla. Lauloimme: Bist du bei mir, Jeesus ei vertaa sulle, Näin Jeesusta vain, Mä seimes ääreen seisahdun ja Psallat scholarum concio. Sanotaanko näin, että parissa kohdassa tyydyin aukomaan suutani, koska en yksinkertaisesti saanut tiettyihin kohtiin sitä "tatsia" :D Kuoroni oli siis Piccolon- A. Lauloimme neliäänisesti , ja itse olin 1. alttona.  Muistan 
kun aikanaan menin kuoron koelauluihin, ja jännitin tapani mukaan ihan hirveesti. Laulu jonka olin itse saanu valita (Leivo), meni mielestäni aivan penkin alle kun ääni tärisi, ja kuoronvetäjän pyytäessä laulamaan eri nuotteja vuorollaan, hänen niitä pianosta näppäilessä, en tajunnut yhtään mitän hän silloin tarkoitti... :D Jotenkin kummallisesti silti selvisin kuoroon mukaan, tosin juurikin alttona, enkä sopraanona, mikä ennen aina kuvittelin olevani kimittäessäni lauluja ;) Ihan hyvä, että asiaan herätys tuli niin nuorena, eipähän ole tarvinnut enää piipittää hauraalla, tärisevällä ja epäpuhtaalla äänellä :D
Laulukeikan jälkeen ystäväpariskuntamme tuli meille istumaan iltaa. Pariskunnan se kauniinpi osapuoli oli myös aikanaan samassa kuorossa kanssani, joten hän oli myös laulamassa kirkossa. Olin valmistellut iltaa varten pippuripihvisetit, vähän samaan tapaan kuin tässä hiljan Mikon kanssa keskenämme teimme. Kovasti ystävämme kehuivat ruokaa, joten taisi se onnistunut setti olla :) Jälkkäriksi oli suklaisia mukikakkuja Kinuskikissan tapaan. Innostuttiin illan aikana oikein kunnolla pelaileen lautapelejä, aina yön pikkutunneille saakka :D Pelit rulaa \m/  Kaiken kaikkiaan viime lauantai oli aivan huikeen kiva ja onnistunut! 

Olin suunnitellut tästä postauksesta semmoista joulu hehkutus- ja hössötystekstiä, mutta ei tästä nyt semmonen tullutkaan :) Tämmöinen teksti tästä nyt tuli, Jari Sillanpään joululevyä kuunnellessa :) No, ei siinä mitän, palataa asiaan vielä ennen joulua! :) Älkäähän liikaa ressaileko joulujärjestelyiden kanssa! <3

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Me käymme joulun viettohon



Täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa, kuusi kaivettu esiin ja koristeltu (Kuten jo viime ptauksessa kävi ilmi!), kortit lähössä postiin ja muutenkin on jo tonttuiluvaihde päällä. Tän päivityksen tein jo valmiiksi viime sunnuntaina, ja ajastin sen ilmestyväksi nyt viikolla. Syy: Aloitan uudessa työpaikassa, enkä tiedä kuinka ehdin taas päivittelemään tätä. Oletuksena on, että tässä vaiheessa, kun tämä on julkaistu, mun pahin jännitys on jo takana päin, ja pieni haju miten hommat hoidetaan. Tätä kirjoittaessa jännitys on kuitenkin huipussaan! Ihan totta, mä oon kyllä semmonen jännittäjä ihminen että voi apua... On ihan fyysisesti huono-olo, tutisen ja oon tosi levoton. Ens yönä nukun todennäköisesti hyvin katkonaista unta, heräilen koko ajan katsomaan kelloa, että joko se pian soittaa / eihän se vaan oo vielä soittanu ja oon nukkunu pommiin. Huomenna toivottavasti nauran itelleni, että hittoako jännitit niin paljon eilen :)

No, joka tapauksessa, tää postaus on tämmöinen kuvakuulumiset- teemainen, joten en lätise sen enempää tähän väliin. Olkaa hyvät!









Näin täällä meillä. Toivottavasti kaikilla on startannu viikko mukavasti, ja loppua kohden vain paranisi! :) Näkemiin!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei...



Näin lauloi Anne Mattila eilen taidekahvilansa galleriassa, Karviassa. Anne oli järjestänyt pienen ja vapaamuotoisen konsertin, jonne pääsi facebookissa järjestetyn kisan kautta ensimmäiset 50. Meidän osalta konsertti lähti kovin takkuisesti liikkeelle, myöhästyttiin komeasti kolmen kappaleen verran, n. 15 min. Jaa että hävettikö?! Oltiin laskettu, että selvitään matkasta 1,5 tunnissa, mikä kesäkeleillä ja -rajoituksilla kylläkin pitää paikkaansa, mutta ei vaan eilen! Tosiaan, talvirajoitukset oli tien päällä, samaten muutama muukin autoilija, ilmeisesti perjantaista ja kellonajasta johtuen, eikä kelikään meitä varsin suosinut! :D

 Lopulta sitten selvittiin kunnialla taidekahvilalle ja päästiin livahtamaan toivottavasti ketään hirveästi häiritsemättä penkille kuuntelemaan, kun Anne aloitti juuri laulamaan itse tekemänsä kappaleen "Joululaulu äidille". Vitsailinkin siinä myöhemmin säestämässä olleelle Jarkolle, että parempi vain ettei ehditty ajoissa, säästyipä muu konserttiväki huutoitkulta, joka multa varmaan ois päässy "Varpunen jouluaamuna" laulun aikaan :D Mulla oli myös järkkäri autossa mukana, mutta koska aikataulu teki tepposet, kamera unohtu autoon ja Mikon Jollalla koitin sitten kuvailla konserttia hieman. Siinä kuvanottohetkellä kuvat näytti ihan hyviltä, mutta koneella avattuna lähes kaikki heilahtaneita, ITKU SANON MINÄ! :(



Joululauluosion jälkeen vuorossa oli kappaleita, joita keikoilla ei päästä yleensä kuulemaan, joita Anne oli Leirinuotiolla- ohjelmassa esittänyt ja myös yksi biisi, jota Anne ei ollut koskaan aikaisemmin esittänyt . Näiden jälkeen siirryttiin Itsenäisyyspäivänaattoon sopiviin lauluihin, joiden aikana saatiin myös Anneli esiintymään. Anneli lauloi todella koskettavan kappaleen "Evakon laulu", jonka aikana ne kyynelkanavat sitten rupes tulvimaan, ei siinä mikään auttanut. Herkistynyttä tilaani ei varsinaisesti auttanut seuraava biisi, jonka Anne vuorostaan kauniisti lauloi "Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei", en nyt tiedä varmaksi, oliko tämä kyseisen laulun nimi, mutta kakki jotka em. laulun tietävät,  varmasti tunnistavat sen tuostakin. Samaa teemaa laulu kuitenkin oli, kuin edellinenkin. Näiden laulujen jälkeen sain taas koottua itseni :D

























Mainittakoon vielä, että Anne vetäisi konsertin loppupuolella kauniin Finlandia -hymnin, joka mun mielestäni ehdottomasti toimisi paremmin kansallislaulunamme, mistä oon saattanut joskus aikaisemminkin jupista :D Konsertti päättyi Annen ja Jarkon kaksiääniseen "Maa on niin kaunis", joka oli kuin piste i:n päälle. Konsertin jälkeen jäätiin hetkeksi höpöttelemään tuttujen kanssa galleriaan, josta siirryimme glögille kahvilan puolelle, jossa Tarja- äiti oli emännöimässä. Tämän jälkeen nostettiin kytkintä ja paineltiin takaisin tänne Kangasalan suuntaan. Oon kyllä erittäin iloinen, että päästiin tähän konserttiin, vaikka myöhässä oltiinkin. Toivottavasti joskus uudelleen pääsis vastaanvanlaiseen tilaisuuteen, en pistäis ollenkaan pahitteeksi! :)

Suuret kiitokset Annelle, Annelille, Jarkolle, Tarjalle ja kaikille fanikamuille keitä paikalle oli saapunut, teitä oli todella ihana nähdä! :)

Eihän tää ois mun blogi ollenkaan, ellei ois pakko tunkea sitä omaa turpaansa joka ikiseen postaukseen, joteeen....(Huomaa muuten hyvin kuvien laadussa eron, kun ottaa ilman salamaa, kameran omalla salamalla ja sitten vielä erikseen tuon lisäsalaman kanssa. Arvaattekos mikä on milläkin otettu?)



























Hei, näiden myötä kaikille oikein ihanaa ja rauhallista Itsenäisyyspäivää! Ollaan ylpeitä siitä mitä veteraanit aikanaan teki meidän maamme ja tulevaisuuden eteen, eikä aina vaan keskitytä morkkaamaan  Suomea siitä kuinka kaikki on vaan olevinaan huonosti!