lauantai 31. tammikuuta 2015

Aika kiirii

Nii just. Se kiirii kauheeta kyytiä, eikä millään meinaa pysyä perässä. 2 viikkoa kulunu taas edellisestä postauksesta, NOUU! Joo, se johtuu töistä osittain, mutta suurimpana syynä on kuvien puutos. Mitään tapahtumia ei nyt ole ollut, joissa olisin kuvaillut, eikä olla muutenkaan liiemmin käyty missään ja muutenkin toi kuvaaminen on vähän tökkinyt nyt tähän vuodenaikaan. Ei se niin kivaa oo tälläsessä harmaudessa. Viime lauantaina koitin ryhdistäytyä, ja otin kameran mukaan, kun mentiin jätkien kanssa pellolle juoksemaan. Jätin viisaana ihmisenä salaman kotiin ja lopputulos ei varsinaisesti silmiä hivele, mutta tulipahan jotain kuvitusta tänne edes. Ja eiköhän noista kuvista piskien iloinen fiilis ainakin välity :)

Etsi kuvasta Miki... Melko hyvin toi piski maastoutuis lumeen, ellei ois niin tumma pää hällä :D


Make erottuu sentäs paremmin, kiitos mustien selkälänttien. 
Oon kyllä ollut taas todella väsynyt, ei siitä mihinkään pääse. Erityisesti keskiviikot on tuskaa, kun päivän seisoo töissä jalkojensa päällä ja illalla on vuorossa kuntotanssi. Heh. No, ehkä sitä ajan myötä taas tottuu ;)  Auttais varmastikin jos toi aurinko suvaitsisi näyttäytyä välillä vähän enempikin. Nyt oon oikein ryhdistäytynyt ja alkanu syömään multivitaa ja kalanmaksaöljykapseleita :D Josko ne nyt jotenkin vireystasoon ja yleiseen hyvinvointiin auttais :)




Arvaatkaapa huviksenne kuinka lumipaakkusia noi koirat oli tän reissun jälkeen? Pikku vinkkinä vaan kaikille koirasta haaveileville: Jos haluatte helpon koiran niin talvella, keväällä ja syksylläkin, perhoskoira ei liene siinä tapauksessa valinta nro 1. ;) Mutta onhan toi rotu muuten aivan täydellinen meikäläisen makuun!



Muistinko muuten hehkuttaa sitä vielä täällä, että varattiin taas liput Jenni Vartiaisen keikalle, Tamperetaloon, näin vaihteeksi ;) Tosi kivaa päästä Jennin konserttiin näin pian taas uudelleen, marraskuussa kun oltiin siis edellisen kerran. Tuleva keikka on tosin vasta Huhtikuun lopussa, mutta tulossa se sieltä on kuitenkin!

Mitään muuta hirveän henkevää ei elämään tällä hetkellä kuulu, perus arjen pyörimistä, mikä on välillä aina ihan tarpeen, edellis vuoden loppu olikin aikamoista äksöniä kokoajan, vaikka sekin oli aivan huikeeta aikaa! Hulinaa ja rauhallista arkea samassa suhteessa, niin silloin voi olla tyytyväinen :)  Tänään tosin sitä hulinaa oli ja samalla vähän enempikin, veljenlapset oli hoidossa meillä päivän, ja itselleni tyypillisesti intouduin samalla tavalla remuamaan kuin naperot :D Käytiin mm. laskemassa mäkeä ja kiekuttiin mikrofoniin, pelattiin pelejä.... Ja syötiin suklaata ;) Ainiin, ja pääsinhän mä eilenkin taantumaan lapsen tasolle, käytiin serkkuni luona taas pelailemassa lautapelejä, ja kun huomasin hänen nelivuotiaan poikansa autoradan, hyökkäsin heti radan kimppuun ja siinä sitten ajeltiin sillä em. pojan kanssa aikamme, mehevän naurunremakan saattelemana. Mää en koskaan aikuiseks kasva! ;)

Ja nyt tämä lapsi lähtee hakemaan Ben & Jerryä, illan Kingin seuraksi!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Se tyypillinen sekametelisoppa


Mitä tykkäätte aloituskuvasta? Nää puu-ukko ja -akka on ystäväni E:n tekeleitä (Joululahja meille), ja nyt ne päivystävät meidän olkkarin liikennettä. Eikös ookki aika sööppikset? :) Täällä vietellään lokoisaa lauantai-iltaa, blogaten ja samalla Kingiä katsellen. On muuten hyvä ohjelma! Suosittelen kaikille :D Meihin uppoo kun häkä tämmönen huumori, mitä Kingin kööri tekee.

Tässä ois nyt ensimmäinen työviikko takana päin, ja hengissä selvittiin siitä mainiosti :) Perjantaina rupes oleen pientä käryä päivän kulusta, että ehkä ne taidot tästä pikku hiljaa edistyy! Vaadin iteltäni välillä vaan aivan ultimaattisia suorituksia, ja oon joutunut tässä pääkoppaani toppuuttelemaan, etten pety itteeni, jos nyt parin ekan päivän jälkeen en osaa tehdä vielä kaikkea mitä tulevaisuudessa vaaditaan. Pelkään vaan aiheuttavani muille pettymyksiä, jos en täytä heti odotuksia, vaikka kukaan ei antaisi niin ymmärtääkään. Kuitenkin kaikista hankaluuksista yleensä selviää huumorin avulla, joten sillä mennään ;)

Eilen käytiin serkkuni luona pelailemassa lautapelejä, joihin me ollaan aivan hulluna! Että, jotta, koska, kun ja niin ees päin, jos jonkun lautapelihammasta kolottaa, meille ootte tervetulleita pelailemaan! ;) Eilen oli vuorossa Activity ja Otsapokka. Ihan hillittömän hauskat pelit. Jälkimmäiseen pystyi osallistumaan myös serkkuni kohta neljä vuotias lapsukainenkin :)

Tänään käytiin kaupoilla, mm. Ideaparkissa, ja poikettiin Pentikin myymälään. josta mukaan lähti Saaga- sarjan servettiteline sekä kaitaliina entiseen keittiön- ja nykyiseen olkkarinpöytään. Lisäksi täyty käydä pakollinen Ikea-reissu suorittamassa: Tarvittiin täydennystä tuikkuvarastoihin :D Normaalien vaniljatuoksutuikkujen lisäksi ostettiin hieman isomman kokoisia tuikkuja, Ikeasta ostettuihin Blomster - kynttilänjalkoihin (Tekstin toisiksi ylimmäisessä kuvassa, stereoiden vieressä). Etsittiin useammistakin kaupoista, mutta tollasia isoja tuikkuja ei löytynyt mistään muualta kuin Ikeasta!? Vai eikö me vaan osattu ottaa silmää käteen...? :D


Kuten huomaatte, innostuin tänään kuvailemaan taas kaikkia yksityiskohtia, kun kerrankin toi luonnonvalo erehtyi kirkastumaan jopa vartin ajaksi! Ai että, mää odotan helmi-maaliskuun kirpsakoita, kelejä, jolloin hanget on parhaimmillaan ja ne kimaltavat pakkasen ja auringon ansiosta kuin timangit. Heti kun ensimmäinen em. määritelmän mukainen keli osuu kohdalle (Viikonloppuna siiiiis), niin piskit mukaan ja pellolle tai jäälle kuvailemaan niiden riehumista. Saa todella kivoja kuvia. Viime talvena ei taidettu kertaakaan käydä jäällä, koska mun muistaakseni me jännäiltiin jäiden kestävyyttä, vaikka siellä muitakin silloin tallusteli. Sitä edeltävänä talvena sen sijaan käytiin useampaan otteeseen jäällä ja saatiin muutama uusi koirakaveri :)

Kuten kuvista näkyy, meillä on joulu riisuttu jo täysin pois, ja tavanomainen ruskea värimaailma on hyökännyt takaisin olkkariin. Keittiössä tottakai normaali punainen linja jatkuu. Parvekkeella on vielä ulkovalot käytössä, niitä ei oo kiirus ottaa pois, koska ne kuitenkin valaisee kivasti, eivätkä ne oo liian jouluiset :)



En oo tainnut muistaa täällä hehkuttaakkaan (Vai hehkutinko sittenkin? No kuvaa ei ainakaan ole vielä!) : Meillä on työhuoneessa uusi lipasto. Senkki. Piironki. Mikä se nyt onkaan. Haettiin Sotkasta joulun jälkeen alennuksesta. Pitkään ollaan kärsitty tilanpuutteesta, ja tämä auttoi ainakin hetkellisesti asiaa :D Jos jotakuta kiinnostaa, niin vertailun vuoksi TÄSSÄ on vanha systeemi. Täytyis vielä kyllä keittiöön saada lisää säilytystilaa taiottua, on meinaa kaapit sitten aivan ääriään myöten täynnä tavaroita. Toi leipomisharrastus vähän verottaa tilaa, jota alun alkaenkin on ollut ihan liian vähän.




Jotta tää teksti ois varmasti mahdollisimman epäjodonmukainen hypätään taas seuraavaan juttuun: Joku aika sitten laitoin Facebookissa, henkilökohtaisessa profiilissani arvoituksen, jossa pyysin ihmisiä arvailemaan, mitä arvoituksen kuvassa oikein oli (Kyseessä ei siis ole ylläoleva kuva). Arvailuja tuli vaikka kuinka paljon, mutta lopulta yksi osasi veikata oikein: Purkissa oli jotakin kirstallia. No, siellä kerroinkin sitten homman nimen: Kasvatin itse kristallia, Heurekasta ostetun kristallinkasvatussetin avulla ja tässä yllä ois nyt lopputulos, oma pikkuinen kristalli :D Hiukan ton kristallijutun toteutuksessa kesti, ostin sen meinaan meidän "häämatkalta", eli kesällä 2013 heti meidän häiden jälkeen. Puolustaudun sillä, että ohjeet oli enkuksi, enkä silloin jostain syystä millään pystynyt niitä ymmärtämään :D Nyt on tapahtunut jokin mystinen ahaa- elämys ja osasin tulkita ohjeet! Jeejee! Semmosta kristallipolitiikkaa.

Jees, semmosta peliä, niin kuin eräs herra tuppaa sanoa, varsinkin puhelimessa varsin usein. Toivottavasti taas joku jaksoi lukea homman loppuun asti :) Nykyään, kun mulle ei ole enää tota pikavalintanappia "Luin", on tää bloggaamisen innostavuus ollut pitkälti blogin facebooksivun ansiota, tykkäyksiä kun on 117, mistä oon todellä yllättynyt, mutta vain positiivisessä mielessä, joten kiitos teille! Tiedän, että täällä käy myös niitä lukijoita, jotka eivät ole tykänneet ko. facebooksivusta, tai eivät ole laisinkaan naamakirjan kirjoilla, ja olisikin kiva jos joskus laittaisitte jotain pientä kommenttia tänne, että olette lukaisseet :) Eikä missään nimessä ole taas tarkoitus marista, olen jokaisesta lukijasta äärimmäisen kiitollinen, vaikka kommenttia ei tulisikaan! :)

Tähän loppuun kuitenkin yksi kuva vielä, ja varoitan, että se saattaa tälläin yhtäkkisesti hypätä aika pelottavasti silmille. Lähestulkoon kirjaimellisesti. Kuten aiemmin totesinkin, innostuin tänään kuvailemaan kaikkea ja vieläpä macro-objektiivilla, joten, täytyihän omasta öögastakin ottaa fotoa. JA, koska jostain syystä todella usein ihmisten kanssa tulee aiheeksi mun silmien väri, joka on aika hämäävä kauempaa katottuna, väritys näyttää vaihtelevan ruskeista-vihreisiin ja jopa keltaisiin, niin tässä nyt ainakin se väritys tulee selkeesti esille ;) Silmäkammoiset eivät sitten katso (Vai voiko semmossiakin olla?) :D



torstai 8. tammikuuta 2015

Talvipäivä harjulla

Ollaan siitä onnelisessa asemassa, että meillä on "luontoon" tästä meiltä todella lyhyt matka, vaikka asutaankin tässä suht. keskeisellä paikalla. No, niin keskeisellä, kuin Kangasalan kaltaisessa maalaiskunnassa se on mahdollista (On kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut likellä, eli kauppa ja grilli) ;) Joka tapauksessa, tarvitsee kävellä vain muutama sata metriä, kun on jo metsässä, ja nousemassa harjulle. Toinen vaihtoehto on suunnata peltojen keskelle ja järven rantaan, minne on aavistuksen pidempi matka kuin harjulle, mutta sinnekin n. kilometrin verran. Siinä on kaksi meikäläisen lemppari lenkkipaikkaa. Joka päivä piskien kanssa ei tule lähdettyä "luontoon", jolloin luonnossa kulkemisen korvaa lähiteillä tepastelu. Se vaan ei ole yhtään niin kivaa kuin se luonnonhelmassa hengailu. Oon koko ikäni viihtynyt metsissä ja järvien läheisyydessä (VAIKKA, inhosinkin yli
kaiken suunnistamista ja hiihtoa koulussa!) ja niillä on ihanan rauhoittava vaikutus tänäpäivänäkin. Mulla on siis hyvin kiinteä side luontoon ja sen ihmeisiin. Pienenä viihdyin hyvin itsekseni leikeissäni, erityisesti mummoloissani, jotka kummatkin sijaitsivat syvällä maaseudulla, Jumalan selän takana ja joissa luonto oli likellä.

Juttelin puille ja kasveille ihan perus kuulumisiani ja pakenin mielikuvitukseni turvin ties mihinkä fantasiamaailmoihin, silloin kuin kotonakin oli hankalaa. Olin vakuuttunut, (Okei, myönnetään, oon ehkä edelleenkin ;) ) että luonto kuhisee tonttuja, haltioita ja keijuja, kuten myös koko maailmankaikkeus kaikkea semmoista, mitä tiede ei ole tänäpäivänä vielä hyväksynyt. Noniin okei, mä lopetan tän hörhöilyn taas heti alkuunsa, muuten saan kuulla vinoilua tolta ukkelilta taas loppu illan ;) (MUTTA, tätä mieltä mää olen, sanokoot ja aatelkoot muut mitä haluavat!)

Syy, mistä tää aihe kumpusi, on eilisessä: Ystäväni tuli meille, ja lähdettiin lenkille harjuun piskien kanssa. Harjuun mentäessä, on suuntavaihtoehtojakin ties kuinka paljon: Keskusta, asema, lukko... Itse oon kyseisessä metsässä talsinut koko ikäni, (Oon tässä lähellä asunut 19 vuotta 23 ikävuodestani, ja ne 4 vuotta mitä olin muualla, asuin maalla, pellon pielessä.), joten tunnen metsän reitit läpikotaisin. Päädyttiin lähtemään keskustaa kohti, mutta jättäydyttiin erään montun reunalle katselemaan kaunista Kangasalaa. Kangasalaa, joka eilen kylpi viehättävässä harmaudessa.



Liian harva nykyään osaa arvostaa luontoa, ja haluaa vaan päästä kaupungin viliskeeseen. Monelle metsä on vain puita täynnä oleva paikka, eikä sen enempää. ("Ei näe metsää puilta" sopiikin tähän väliin;) ) Tai, moni näkee peltojen keskellä vaan tylsyyden, kun mitään hulinaa ei ole ympärillä. Se on sääli, tosi sääli. Mulle kaupunki on viho viimeinen paikka missä asuisin. Vaikka siellä kaikki olisikin käden ulottuvilla, en viihtyisi alkuunkaan siellä. Kun aikanaan etsittiin Mikon kanssa kämppää itellemme, haettiin asuntoja myös Tampereelta, ja yksi varteenotettava asunto siellä olis ollutkin, mutta onneksi se jäi. Täällä, omilla juurilla on hyvä olla (Jos nyt muutamaa päättäjien tekemää päätöstä ei lasketa.....)  :) On vähän semmonen tunne, että toistan täällä itseäni, mutta olkoon, tärkeä aihe mulle + mun blogi= Saman pastillin jauhantaa kesät talvet ;)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet


Blogi vuosi 2015 starttas ny! Tai oikeestaan, se starttas tarkalleen eilen: Tein sisarblogin tälle pääblogille! Blogin ideana on toimia ns. parempien valokuvien galleriana. Oon pitkän aikaa tuskaillut tämän blogin kanssa sitä, että osasta postauksista meinaa tulla tuhottoman pitkiä, runsaan kuvamäärän vuoksi, joten postauksien kuvista on ollut pakko karsia. Tietenkään tuohon uuteen blogiin ei rupea ilmestymään meikäläisen turpavärkin kuvia, vaan sinne tulee niitä oikeesti onnistuneita ja fiksuja kuvia suosikki kuvauskohteistani, eli luonnosta, elukoista...yms. tiedätte kyllä ;)



Uusi blogi ei luonnollisesti päivity yhtä usein, kuin tämä Oon juurillain blogi,  koska niitä parempia kuvia ei tule yhtä tiivistä tahtia, kuin normaali settiä. Uuteen blogiin pääset TÄSTÄ kuten myös tämän blogin bannerin alla olevien sivulinkkien kohdan "Valokuvablogi" kautta. Toivottavasti jaksat käydä vierailemassa sielläkin, edes silloin tällöin :) Mietin tässä itsekseni, että pitäisikö tehdä rinnalle myös leivontablogi, niinkuin mulla aikanaan olikin, mutta sittemmin poistin sen. Se, että teenkö sen, ja koska se mahdollisesti tapahtuu, on sitten eri asia. Nyt mennään kuitenkin tämän ja valokuva blogin kanssa, tämän blogin kuitenkin pysyessä pää blogina, kuten jo aiemmin totesinkin :)

Ja hei, kun näissä ylläpitoasioissa pyöritään, varmistetaan, että ovathan kaikki kynnelle kykenevät käyneet tykkäämästä blogin facebook-sivusta? :D Sieltä löytyy myös leipomisgalleria tällä erää! Jaaaa, sitten muihin uutisaiheisiin.

Joita nyt ei oikestaan ole, ainakaan mitään kovin merkittävää, tottakai tässä tulee vuoden eka vaatekuvat. Ostin Löytötavaratalosta tommosen ihkun värisen neulepaidan! (Mulla alkaa muuten viikon päästä vakiduunit, onneksi jo yksi viikko takana kyseisessä paikassa, niin ei tarvii niin kamalan paljoa jännittää tällä kerralla kun menee, vaikka jännittämään se tulee joka tapauksessa ihan hitosti, kyllähän mä itseni tunnen ;) )






Me oltiin vuodenvaihden aivan rauhassa kotosalla, aluksi meinattiin lähteä Tampereella pyörähtämään, mutta päätettiin sitten kuitenkin laiskoina jäädä kotiin. Se sinällään oli erittäin hyvä ratkaisu hyvä ratkaisu, koska ensimmäistä kertaa ikinä, Mikiä pisti raketit tutisuttamaan. Ei mitään maata mullistavaa, mutta kuitenkin se sai pelko-oireita. Reppana. Makea sen sijaan raketit ei hetkauttanut, päin vastoin, me pitkän aikaa katseltiin sen kanssa ikkunassa kun tästä läheltä ammuttiin raketteja. Se oli kirsu ihan kiinni ikkunassa koko ajan, erittäin tyytyväisenä. Että semmoinen uusivuosi meillä :)

Vuoden ensimmäinen kakku toimitettiin tänään kohteeseen: Tein serkkuni pojalle 1- vuotis synttärikakun. Toiveena oli Angry Birds teema. Ehdotettiin joko punaista lintua tai possua, ja valitsin possun, koska periaatteeni on ,etten tee kahta kertaa samanlaista kakkua. Koska edelleenkään en kakkuja tee rahan tms. vuoksi, vaan siksi, että pääsen toteuttamaan ideoitani. 


Rehellisesti sanottuna, tämä kakku oli ehkäpä mun kotileipuriuran onnistunein, ainakin ulkonäöllisesti. Mausta en voi varmaksi sanoa, koskan en itse ollut syömässä, meidän täytyi kiiruhtaa toisiin juhliin. Täytteenä kuitenkin oli kinuskivaahtoa ja vadelmia. Simppeliä ja hyvää. 

Tähän loppuun sain jonkun tunteenpurkauksen, ja haluan vuolaasti kiittää kaikkia ihmisä, jotka olitte osallisena mun viime vuodessani. Vuosi oli kaikin puolin ihana ja hauska. Paljon sain viettää aika rakkaiden ihmisten parissa ja naurettua tuli enemmän kuin vuosiin (Ja mun mittapuulla se on PALJON). Näin itse diagnosoituna, useamman vuoden vaivannut sairastelu tuntui päättyvän viime vuoteen (Enkä nyt puhu kaulavaivastani), ja toivon, että se pysyykin vastaisuudessa poissa. En kaipaa sitä elämääni enää ollenkaan. Mulla on hienoja ystäviä ja sukulaisia ympärillä, mulla on ihana mies ja lemmikit, oma koti, vakityö...Oon todella onnellinen nyt, ainakin seuraavaan angstiin saakka ;) Todennäköisesti jo ensi viikolla vedän nokareen nenään jostain asiasta, mutta silloinkin pitäisi taas muistaa, että pääosin kaikki on todella hyvin. Ei mulla muuta, kiitos ja hei ihanuudet <3 :)