Vaaleanpunainenpäivitys

Vihdoinkin... Vihdoinkin oli aikaa istua rauhassa koneen ääreen. Semmoista vapaahetkeä ei tässä viikkoon ole meikäläiselle suotu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja toisekseen, on ollut ihan kivaa tekemistäkin, joten suottapa sitä nyt nurisemaan vapaahetkien vähäisyydestä sen kummemmin (Vaikka edelleen mun sieluni kaipaa sen säännöllisen rauhoittumisensa, joka olisi ideaalissa tilanteessa päivittäin, mutta kaikkea ei voi saada, joten ei voi mitään, valitsen kuitenkin tällä hetkellä mielummin ne kaikki kivat menot ja tekemiset :) ).

Mutta tärkeinpään:

H ja 2/3 kummeista :)

Viime viikonloppuna meidän maaliskuun kummityttömme sai nimensä, mutta vanhempien toivomuksesta, hän jääköön tietoon täällä blogissa vain neiti H: na. Kauniin nimen tyttö kuitenkin sai, ja on aivan juuri nimensä näköinen :) Ristiäiset menivät kaikinpuolin mukavasti. Sain kunnian olla sylikummina, ja H viihtyi sylissäni leppoisasti. Hiuksissani olleella kirkkaan pinkillä perhosella saattoi olla osuutta asiaan, likka nääs katseli sitä hyvin kiinnostuneena pitkälti koko toimituksen ajan. (Minkähänlainen naureskelija H:sta mahtaa tulla, kun omaa niin supernauravaisen lähipiirin ympärillään...Tuli vaan jostakin kummallisesti tämmöinenkin mieleen ;) No, onneksi saan olla sitä erittäin läheltä seuraamassa, kun H:n vanhemmat meille tämän luottamustehtävä antoivat. Oon äärimmäisen otettu tästä kunniasta <3 ) Kuvat ristiäisistä ovat pikkuserkkuni K:n ottamia :)

Tämmöisiä oli löytynyt kahvipöytään tarjolle!

Ristiäisten kakku oli (Kuten jo aiemmin kerroinkin) meikäläisen käsialaa, ja harmikseni jouduin edellisenä päivänä H:n äidille myöntämään, ettei kakku toteutunut nyt aivan niin kuin olin suunnitellut. Kakun kanssa vastaan tuli aikamoisia kommelluksia.. Ensinnäkin jouduin kakkupohjan tekemään kahteen otteeseen, mikä on käynyt ehkä kerran aikaisemmin. Lisäksi toinen kakkupohjista, en nyt muista oliko onnistunu vai se viallinen, lipesi kädestäni uuniin mennessä, ja loiskautti osan taikinasta meidän uunin luukkuun ja jämähti siihen. Huoh :D Koristelukaan ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin kesken kuorrutuksen piti lähteä hakemaan lisää kaulintamassaa, sillä ensimmäinen erä hajosi kakun päällä ja muutenkin mureni kauttaaltaan....

Sitten, kakkuun piti tulla siro omenapuu, mutta koska jouduin oikomaan hieman pohjan kanssa alkuperäisestä ideasta, ei puu ideakaan onnistunut enään, ja jouduin tyytymään hätäratkaisuun kukkien suhteen. Ja pitsitkin toisesta reunasta meni kuprulle... No, oishan siitä huonompikin voinut tulla, mutta ainahan se harmittaa, kun ei saa visiotaan onnistumaan. Semmoisia pikku perfektionistin vikoja omaan ma, ja jos joku muu tuskastelee omassa luomuksessaan jotain vikoja, en todennäköisesti edes huomaa moisia, vaan ihastelen vaan kuinka hyvin on onnistunut... :D

 Lisää kuvia tästä kakusta löytyy Paakariperhosen puolelta, eli TÄÄLTÄ.

Juuri ennen ristiäisiä löysin tän söötin vaaleanpunaisen neuletakin, ja tottakai se oli pakko ostaa mukaan, VAIKKA, tuo vaaleanpunainen ei värianalyysin mukaan olekkaan meitsin väri ;)

Sitten voisi vaikka parilla sanalla heittää tän viikon kuulumisista:

Kas kummaa, alkuviikko rullaili hyvin samaan tapaan kuin aikaisemmat viikot, töissä, isovanhempia moikkaillessa, kaupassa, landella piipahtaessa...Mutta sitten, tähän viikkoon olennaisesti kuului tottakai vappu. Vappuaatton vietimme veljeni luona Tampereella. Syötiin perinteisiä vappuherkkuja, nakkeja, ranuja, perunasalaattia, munkkeja, simaa yms. ja voin kertoa, että olin haljeta liitoksistani sinä iltana :D Lisäksi käytiin katsomassa mikä on meininki keskustorilla ja koskenrannassa, mutta hulluksihan siellä meinas tulla, kun oli niin pe*keleesti sitä populaa joka paikassa! Hyi kamala sentään, ei mua sinne sais hillumaan...Eikä kelikään mikään mahtavan lämmin ollut! :D

Vapunpäivänä sitten kävimme ystäväpariskuntamme kanssa piipahtamassa vapputorilla (Sama väenpaljoudesta tuskastuminenhan siitäkin seurasi, mitä edellisenä iltana oli) sekä syömässä Speak Easyssa. Ruoka oli hyvää kuten totuttua, mutta palvelu ikävä kyllä oli aika sukasta tällä kertaa... Lisäksi meidän yhdenkään tilaus ei mennyt täysin oikein. Eikä henkilökunta sieltä ymmärtäväisemmästä päästä ollut. Huoh. Ikävä näin.  Noh, jälkkäriksi käytiin sitten eri paikassa vetämässä pirtelöt, ja lopulta poistuttiin hyvillä mielin kotio. Illan mittaan Mikon serkku kutsui meitä luokseen saunomaan ja grillaamaan. Siellä perjantai-ilta (ja yö) meni erittäin rattoisasti, mitä nyt Make valvotti touhottamisellaan meitä aamuyöllä, nähtävästi herra oli vähän oohoillaan kun oudossa paikassa yövyttiin. Meidän Mr. Täydellisyys alias Miki sen sijaan oli todella fiksusti.

Lauantaina vuorossa oli sulkkista, siivoamista ja piskien pesua. Tänään pestyt piskit sitten pääsivät meikäläisen parturitaitojen uhreiksi ja....Meidän Täydellisyyden kanssa homma sujui totuttuun tapaan hienosti, Miki osas olla niin fiksusti aloillaan. MUTTA MAKE, ah, että mä ratkean vieläkin riemusta :))) Se kun ei osaa olla yhtä hienosti aloillaan kuin Miki. Make antoi kyllä tassut ja korvat saksilla napsia nätisti, mutta piru vie, koneen kanssa se ei suostunut yhtään yhteistyöhön. Lopulta meidän oli pakko jättää Make kynityn näköiseksi, koska se vaikutti stressaantuvan siitä touhusta niin kamalasti. Eikä sen kuitenkaan kuulu mitään rääkkiä olla. Noh, eipä Make kauheen vakavaa pulttia tainnut tilanteesta ottaa, koska se vaikutti unohtavan koko touhun heti kun kerättiin kamat kasaan. Kyllä mua siinä kohtaa vähän hampaita kiristeli, mutta parempi kuitenkin näin. Täytyy antaa taas karvojen kasvaa vähän ja miettiä sitten, pitääkö toi otus ens kerralla viedä ammattilaisen käsiin, vai yrittäisikö vielä itse...Mikin pystyy kyllä jatkossakin trimmaan itse, mutta ei tosta Makesta nyt oikein selkoa ota...Huoh.